Uutiset - News

Metsästyskö ei enää tätä päivää?

Kaarina Davis kirjoittaa Ylen kolumnissaan metsästyskulttuurista, jota minä en harjoita, en tunne, enkä halua tulla yleistetyksi tuohon joukkoon, jonka kirjoittaja tunnistaa osin jopa rikolliseksi toiminnaksi. Davis ei pohjaa kirjoitustaan mihinkään faktoihin, joita lukija voisi tarkastella ja vakuuttua tekstin paikkaansapitävyydestä. Ajattelin tehdä tällaisen vastineen.

1." Suomessa on hyvin vähän metsästykseltä vapaita alueita" (Davis 5.11.2016)
Suomessa on 100 % metsästykseltä vapaat alueet rauhoitusaikana. Joidenkin vieraslajien, esim.supikoira ja villisika suhteen on nähty järkeväksi sallia metsästys ympärivuoden, poislukien lisääntymiskaudella emo, jota saman vuoden jälkeläinen seuraa (MetsA 666 25 §). Meillä on yksiselitteiset säännöt siitä, missä saa ja missä ei saa metsästää. Huomioidaan myös sekin, että metsästys ei ole mikään jokamiehenoikeus, vaan sidoksissa maanomistajuuteen (MetsL 615/1993 2:6 §). Metsähallitus hallinnoi noin 1/3 Suomen pintaalasta (Metsähallitus 2016) - suurin osa alueista on siis yksityisillä ja yhteisöillä, on heidän perustuslaillinen oikeutensa päättää, metsästetäänkö sillä alueella vai ei. Vajaa kymmenesosa maamme pinta-alasta on suojeltua (SYKE 2015). Onko se paljon vai vähän? Ottaen huomioon väestöntiheys, meitä on noin 18 asukasta neliökilometrillä (Kuntaliitto 2016) , jos tasaisesti jaettaisiin. Totuus on kovasti toisenlainen heti, kun jättää Etelä-Suomen. Minulla on se käsitys, että maaseutujen tyhjenemisestä on kirjoitettu jo useampi kymmenen vuotta - tilaa on siis kehäkolmosen pohjoispuolella enemmän kuin koskaan? Luonto saa olla varsin rauhassa ilman erityissuojeluakin. Ei tuolla kairassa juuri ketään vastaan tule.

2. "Eettinen metsästäjä jatkoi matkaansa houkuttelemaan saaliinsa paikalle ruoalla." (Davis 5.11.2016)
Niinhän me teemme lihantuotannossa yleensäkin, eikö? Varmistamme ruokinnalla, että kanta on elinvoimainen - maitoa ei lehmästä tule, jos ruokinta on vähäistä tai vääränlaista, eikä sika liho teuraspainoonsa, jos ei sitä ruokita. Olisiko riistan tappaminen jotenkin oikeutetumpaa, jos emme millään tavalla huolehtisi siitä, että sillä on ruokaa - myös rauhoituskaudella? 

Onko tappamiselle ylipäätään oikeutusta? Olen lihansyöjä, enkä ole luopumassa tavastani - lihaa syödäkseen jonkun on pakko tappaa. Olen todennut tämän jo aikaisemminkin: jos ruoansaamiseni olisi pelkästään metsästämisestä kiinni, olisin kuollut nälkään heti ensimmäisenä metsästysvuonna - enkä senkään jälkeen yhtenäkään vuonna olisi pärjännyt pelkästään riistalla - niin vähäksi saalismääräni jäävät. Tiedän, että monella muulla menee paljon paremmin, eikä heillä ole tarvetta asioida kaupan lihatiskillä ollenkaan. Sehän on todella mainio juttu - hirvet ja peurat ovat varsin tehokkaita lisääntyjiä. Osan päätyessä pakastimeen, on maaseudulla ajelu hivenen turvallisempaa, jos ei itse ryssi itseään ojaan tai ahdistuksissaan rekan keulaan.

3. "Suomessa sallitaan hämärämetsästys, taantuvien ja vaarantuneiden lajien metsästys ja kansainvälisesti laiton haahkan pesimäaikainen metsästys." (Davis 5.11.2016)

Metsästäjä tuntee alueen, jolla metsästää. Toki tuntee, kun on pesimäkaudella vienyt sinne ruokaa ja tarkkaillut alueen riistakantoja. Aika merkittävää olisi, jos sinne 20.8. jälkeen tulisi kasapäittäin harvinaisuuksia? Siitä varmaan tiedettäisiin laajemminkin ja joka vuosi tulisi paljon tuomioita metsästysrikoksista (RikosL 39/1889 48a:1§, 2 mom.). En kiellä, etteikö vahinkojakin tapahdu, mutta ylivoimaisesti suurin osa kyllä tietää, mitä ampuu. Pahempana pidän sitä, etteivät kaikki käytä noutavaa koiraa ja näin osa riistasta voi jäädä löytymättä. Se jos mikä, on tuhlausta.

Haahkan metsästyksestä totean vain, että lain mukaan vain uroshaahkaa saa metsästää pesimäkaudella (MetsA 666/1993 24 § 17 mom.) ja biologiasta tunnemme, että vain naaras hautoo ja koiraat lähtevät muuttomatkalle touko-kesäkuun vaihteessa (esim.Luontoportti 2017). Metsästys kohdistuu vain koiraisiin, eikä näin ollen vaikuta lajin pesimiseen millään tavalla. Haahkan metsästysaikoihin tulee taatusti lisää rajoituksia tai kielto, jos kanta hiipuu.  

4. "Metsästys on aina luonnon häirintää." (Davis 5.11.2016)
Aivan totta, niin on. Täällä asustelen metsän keskellä ja eiköhän se ole niin, että häiritsen täällä metsän eläimiä ihan joka päivä, aivan riippumatta siitä onko minulla ase mukana vai ei. Eläimet pääsääntöisesti pakenevat minut haistaessaan, kuullessaan, nähdessään. Kyy nostaa päänsä, sihisee ja puolustautuu puremalla, jos satun liian lähelle. Eiköhän se ole oikeus olla täällä minullakin. Lopuksi totean vielä, että mikään riistaeläin ei kuole luonnossa vanhuuttaan. Riistaeläimet ovat aina jossain kohtaa ravintoketjua ja tulevat syödyksi kun vahvempi vie voiton. Joskus se vahvempi on ihminen. Minulle se on jatkumoa siitä perinteestä, joka on pelastanut monet perheet nälkäkuolemalta vuosisatoja sitten. Aivan totta, ruokaa saa nykyään kaupastakin ja kasviksia pitäisi suosia. Mutta yhteisöllisyyttä, liikuntaa, yhdessäoloa ja yhteistyötä koiran kanssa, mielenterveyttä - sitä ei saa. Monelle metsästys antaa kaikkea edellämainittua, minulle ainakin. Antakaamme suomalaisten metsästää jatkossakin. Jos haluaa ottaa faktoista selvää, tietää, että kyllä me kohtuudella olemme kartalla siitä, miten lajeilla menee. Onhan esimerkiksi metsähanhi ollut jo useamman vuoden rauhoitettu, kun kannat ovat taantuneet. 

Grande finale: Kyllä, noin 300.000 riistanhoitomaksun suorittaneen joukossa on kusipäitä, mutta on kohtuutonta leimata meidät kaikki. Suurin osa meistä on ihan fiksuja, koulutettuja ja empaattisia ihmisiä, jotka tykkäämme myös syödä lihaa. Kaikki liha on ensin tapettava, me teemme sen itse. Kuulun siihen porukkaan, joka syö sen, minkä metsä antaa.

Näin minä ajattelen.