Uutiset - News

Ellit Erätulilla (also in English)

English will follow...

Viime vuonna oli jo tarkoitus, tänä vuonna olin mukana! Ellit Erätulilla järjestettiin jo 18.kerran, siis akkain hirvijahti täydellä ylöspidolla. Kerrankin matkakin on lyhyt, oltiin Lopella. Vajaa 30 naista, joita yhdistää metsästys - muuten me olimmekin nuorempaa ja kokeneempaa kaartia, omilla aseilla tai ajomiehinä, mukana tänä vuonna myös kolme saksalaista ja yksi itävaltalainen. Grüsse an Angelica, Uta, Johanna und Lea 😊

Alusta alkaen leppoisa tunnelma, johon oli helppoa solahtaa - kiitos ennen muuta välittömän emännän, Mari Skogbergin ja tyttärensä Viivin! Avajaisiltana meitä tervehtimässä olivat myös paikallisen ja jahtivastaavan metsästysseuran Topenon Erän miehiä, lisäksi myös Sakon, Zeissin ja Benellin / Vastuullinen Eränkäynti -edustajat.

Iltapalan jälkeen saimmekin annoksen optiikkaosaamista, Sakon tervehdyksen ja Nina Holmbergin puheenvuoron vastuullisesta eränkäynnistä. Kannattaa kurkata! Sakolla on pyöreitten juhlavuosi edessä ja Ellienkin viikonlopusta on luvassa materiaalia jossain vaiheessa Sakon viestinnässä. Koitin olla saksankielisille avuksi kääntämällä keskeisiä asioita, huomaan, että optiikkaosaamiseni vaatii lisää lihaa luiden ympärille myös suomeksi. Taas askel eteenpäin. Huomaan tehneeni omassa valinnassasi ihan oivan kompromissin - Swarovskin Z8i palvelee moitteetta radalla ja jahdissa. Jos oikein hifistelee, on toki erilaista putkea jahtityypistä riippuen - on eri asia kytätä villisikaa hämärässä tai hirveä tornista saati peuraa ajojahdissa. Mutta laatuoptiikka maksaa - olen tällä erää todella tyytyväinen, jos kohta ei varmaan pidä mennä kokeilemaan sellaista, jossa on esim. etäisyys- ja tuulimittari ja.. ja.. ja.. samassa :) Toisaalta, pitää osata itsekin - joka passissa annetaan turvallinen ampumasektori; sen jälkeen täytyy itse päättää, minne ampuu/ei ammu ja kuinka kauas. Osa viikonlopun passipaikoista oli hyvinkin tiheää nuorta taimikkoa - sinne ei voi vetää summissa. 

Lauantaiaamusta oli käskynjako, hirvipäällikkö kertasi piikkisäännön; 6-9 piikkiset ovat kiellettyjä, samoin naaras, jota vasa seuraa. Muutoin meillä oli 1 sonni, 2 naarasta ja 10 vasaa ammuttavissa. Ja jahtityyppinä miesajo, ei koiria. Ensimmäinen passipaikka oli ihan namupaikka – linja, jonka edessä taimikkoa, pieni aukko ja vanhempaa metsää. Torni oli vähäsen kuusen takana ja ampumamahdollisuus myös oikealle sivulle ja taakse. Ajo alkoi noin kahden kilometrin päässä ja jännitys alkoi nousta. Pikkuhiljaa ajon etenemisen saattoi myös kuulla – kiitos paikallisen metsästysseuran kantavaäänisten miesten! Kalinakepit toimivat niin ikään mainiosti. Ajattelin jo, ettei metsästä saatu mitään liikkeelle, kun näin, että taimikossa liikkuu joku. Täysin liikkumatta, jopa hengittämättä odotin – ja seuraavassa hetkessä perskannikat vilahtivat, kun hirvi siirtyi pusikosta isomman metsän puolelle – eikä kelvollista ampumahollia ollut. Haavakkoa ei halua kukaan.

Toisessakin ajossa näin hirven kävelevän kaikessa rauhassa ajoketjun edessä, sillä saattoi hyvin olla vasa mukana, sillä hetken perästä nähtiin naaraan ja vasan jäljet, kun olivat ylittäneet tien. Arvelin matkaa olleen noin 300-350 metriä ja vasaa en edes nähnyt, mahtoi olla emän takana tai taimikon peitteessä. Ei taaskaan ampumatilaisuutta.

Tauolla oltiin kodalla, jossa oli makkaraa (tietysti!), leipiä, kahvia – mitä luksusta onkaan kävellä valmiiseen pöytään! Kolmas ajo oli vielä ohjelmassa, sade jo ripsi oikein kunnolla – mutta kehut taas Sastan camohirvitakille – en kastunut! Muutoin ainut tapahtuma oli metsäjänis, jonka näin. Ensimmäinen päivä siis ilman laukauksia missään passissa, siltikin sauna ja pulahdus Kaartjärveen olivat enemmän kuin paikallaan. Saunan jälkeen päivän tapahtumia kerrattiin ja sitten olikin lähtö Vojakkalaan illalliselle. Erikoisohjelmana meillä oli koomikko, joka repertuaariin kuuluivat mm. Kimi Räikkönen, Tarja Halonen ja Vesa-Matti Loiri – hauskaa, mutta ihan toivotonta kääntää. Millekään kielelle!! Illallisella luonnollisesti riistaa, erityishyvää oli hirvenkieli, jonka Mari oli itse keittänyt.

Sunnuntaina taas käskynjakoon ja ruhtinaallisesti kyyditys passipaikoille. Jatkettiin siitä, minne lauantaina jäätiin, mutta ajo tuli nyt toisesta suunnasta. Minulla oli loistava paikka – nro 10! – jossa vähän hakkuuta takana, edessä peltoaukea ja pientä metsikköä. VHF-radio pitää mukavasti ajan tasalla ketjun liikkeistä. Kotvasen kuluttua passiin kipitti kettu, joka lähti saalis mielessä sekin pellolle – seurasin sen touhuja kiikarin läpi! Toivottavasti sillä oli ruokatauko! Itse olin huomannut jo ensimmäisen päivän aikana, ettei passissa ”ehdi” edes teekuppia juoda, jäiväthän ne sunnuntainkin eväät koskematta!

Toiseen ajoon mentiin taas uusille alueille, tällä kertaa vähemmän ihanteellinen paikka – niin tiheää metsää molemmin puolin, jos hirvi tulisi tielle, reaktioaikaa ei juuri olisi. No, ei tullut hirveä tässäkään ajossa, mutta plussaa taas kuuleville kuulosuojille. Syke nousi, kun oksat katkeilivat ilmeisen suuren eläimen liikkuessa – no, metsäjänis kävi kääntymässä passissani 😊

Taukoa vietettiin metsästysmajalla, passissa istuminen ei ole fyysistä, eikä ajomiestenkään kannata raskaasti lounastaa, joten eväät olivat ehdottoman sopivat! Kahvia pitää aina olla!

Mutta ei meitä vaan onnistanut. Peuroja olisi ollut vaikka ja kuinka, hirviä nähtiin, mutta ei koskaan ampumahollilla. Nyt oli toinen vuosi kuulemma peräkkäin, kun Ellit jäivät vailla saalista. Mutta minusta tuli kerralla vakiokävijä – ensi vuonna ollaan Pusulassa!

Women Who Hunt – theme of the weekend. We were about twenty something ladies of more and less experience who gathered at Loppi to go moose hunting. Fullboard including transfers – just be there and they will take care of you. And for sure they did! We were hosted by the local hunting club, Sako, Zeiss and Benelli/responsible hunting. The lady behind the event, Mari took care of the main organizing for the 18^th year – and she did a fabulous job.

We had two hunting days, drive hunting and we had permission to shoot 1 male (6-9 pointers excluded), 2 female (not if followed by calf) and 10 calves. We had 3 drives on both days, and I got off to a very promising start, I was the only one who saw the moose – but it quickly disappeared and I had no real chance to take a calculated shot. A wounded animal or one shot to guts/fillets is the last thing to do!

I saw another moose on our second drive, but it was too far away – possibly had a calf with her, we saw they had crossed the road. Who says drive hunting is unfair to the game – it is vice versa!! From then on my sightings got even smaller.. One of my stands was in the middle of a forest road with thick tree stands on both side. I was standing there and had my active hearing protection (MSA Supreme Pro-X) on. I heard this noice of twigs breaking under someone´s foot. The noise was coming from my left, I carefully turned, had my finger on the safety… just to see it was a hare 😊

I also saw a lovely red fox looking for some lunch – I followed his business thru my rifle scope for a while. It was vital to understand the distances. The guns were on a line, so we had to make sure we kept our safe shooting zone on sight, and then also to estimate where it would be wise to shoot. For me it´s important to adjust my Swarovski – and not to use too much magnification. I was happy with 2 or 3!

So no kill weekend, yet again. But I won´t let that bother me – just heard about a guy who has been super active for 3 years, and only now got his first moose – Weidmannsheil! I may have been a bit ahead of things when already choosing the taxidermist for my first trophy... Even if trophies are really not important to me, I´m in for the meat – and anyone who had that lovely boiled moose tongue for supper this past Saturday, would - I´m sure – agree with me!

All in all – a great weekend, I´m already looking forward to the hunt 2020 for women who hunt!

My stand and my gear.