Uutiset - News

Fasaanijahdit ovat alkaneet

Tänä vuonna kanalintukautta on jatkettu - kiitos hyvän poikastuoton. Osa metsästäjistäkin on kauhistellut jahtikauden pidennystä, mutta tutkimuksen (MMM 2014, 14) mukaan metsästyksen osuutta metsäkanalintujen pitkäaikaiseen vähenemiseen ei ole voitu osoittaa. Sillä sen sijaan on merkitystä, kohdistaako ampuja hauliparvensa tai luotinsa vanhempaan ukkoteereen tai -metsoon, vaiko nuoriin poikiin, joiden kuolleisuus on joka tapauksessa suurta ensimmäisen elinvuoden aikana.

Joka tapauksessa metsäkanalintujen lisäksi metsästystilaisuuksiaan voi helposti lisätä kaupallisilla jahdeilla, fasaanit sopivat siihen oivallisesti. Täällä etelässä fasaanitilat mahdollistavat paitsi pitkän jahtikauden, mutta myös toimeentuloa maatiloille. Fasaanijahti on sosiaalinen tilaisuus, tarjoaa oivallista liikuntaa ja haastetta niin koirille kuin ampujillekin. Ainakin, jos linnut ovat vireitä ja hyvälentoisia. Viikonloppuna ne olivat juuri sitä.

Yhdeksän naista koirineen levittäytyi noin 80 hehtaarin alalle vaihtelevaan maastoon; sänkipeltoa, sinimailaspeltoa, metsää, taimikkoa, kosteikkoa, riistapeltoa ja avohakkuutakin. Omia koiriansa jo sen verran tuntee, että seisoja mieluusti juoksee huuhaaenergiaansa vähemmäksi tyhjässä maastossa, kunnes aivot alkavat myös asennoitua töihin. Niinpä tauon jälkeen saatiin tiukkaa seisontaa kaatuneen rungon alla lymyilleelle kukolle, aluskasvillisuudessa piilotelleelle kanalle ja ojanvarressa juosseellekin. Saatiin hyviä tilaisuuksia ja seisoja tuntui taas varsin oivalliselta seuralaiselta. Ammunta oli ihan kelvollista, toki hutejakin sattui. Muttei mihinkään 70 metriin, eikä laakaan - safety first!

Nuori noutajakin oli ihan fiiliksissä - jaksan ihmetellä vasta 8-kuukautisen fysiikkaa, se vaan ei väsy ja sen liikkumista on hienoa seurata. Notkeaa, vauhdikasta, kerrassaan riemukasta menoa. Maassa, vedessä ja välillä ilmassakin!! Kävin kiertämässä kosteikkoalueen ja sieltä lähti 3 tavia, sitten tehtiinkin tovi vesihakua - uinti oli paikallaan molemmille koirille. Käsittämättömän lämmintä ollakseen lokakuu.

Hieno jahtipäivä päättyi tietysti siihen, että palailimme jo varusteita riisuskellen pellon poikki, kun Luppo naksauttaa seisonnan pello reunaan. Helkkari, uskottava se on - varusteet päälle ja sitten noutajaa rinnalle. Niin, noutaja ei kyllä enää kuuntele, vaan rynnistää tilanteeseen ja kanahan se sieltä siivittää ja molemmat koirat miljoonaa perään. Sitten kotvasen kuluttua tullaan takaisin ja kana on mukana, toisella suussa. Hieno päivä, joka sitten päättyy moiseen ryssimiseen. Alleviivaa vaan sitä kuuliaisuuden merkitystä :) 

Onneksi myös Haulikkohelmien jahdit yleensä päättyvät saunaan, jossa on hyvä huuhtoa hudit ja huonous taivaantuuliin ja korvata ne huumorilla ja onnistumisen muisteloilla. Ne kuitenkin ehdottomasti päällimmäisinä.

Lisään tähän lopuksi vähän eettistä pohdintaa, jokuhan on taatusti sitä mieltä, ettei ole oikein huvikseen mennä tappamaan lintuja. Jokainen riistalintu näissä kaupallisissa kuin myös ei-kaupallisissakin jahdeissa tulee ruoaksi. Olen ajatellut asiaa niin, että sen riistan kannalta ei ole suurta merkitystä marssiiko se teurastettavaksi jossain laitoksessa vai ammutaanko se - henki lähtee joka tapauksessa. Kyttäysjahdissa on vielä se hyvä puoli, että eläin ei joudu pakenemaan, se saa toivottavasti hetitappavan osuman ja kuolee samantien. Stressittä ja kivuitta, jolloin lihakin on parhaimmillaan. Minulle ja koirilleni ulkoilmaa, liikuntaa, jännitystä, maatilalle rahaa ja toimeentuloa. Riistalintuhan ei luonnossakaan vanhuuteen kuole, pääasia, että liha menee käyttöön.