Uutiset - News

Eläköön lakisääteisyys!

Suomi on byrokraattinen maa, sitä ei kiistä kukaan. Kuitenkin juuri tämä Max Weberin perkeleenkone - julkishallinnon perusajatus - on suuressa määrin juuri se, joka meidät erottaa diktatuurisista pohjoiskorealaisista keskitysleireistä. Meilläkin viranomainen käyttää julkista valtaa, mutta ei mielivaltaan perustuen, eikä perustelematta. Veroäyrin vastineeksi nautimme esimerkiksi oikeusturvaa, jolla taataan perustuslaillinen oikeutemme hyvään hallintoon.

Kunnassani ei ole enää vuosikymmeneen kannettu koiraveroa. Olisin valmis sen maksamaan, jos se olisi välttämätöntä, että irtokoirat saisivat sen kohtelun, josta Luppokin pääsi nauttimaan. Se pikkupiru nimittäin löysi iltalenkillä jotain mielenkiintoista niin lähellä kotipihaa, etten enää kiinnittänyt siihen riittävää huomiota ja yhtäkkiä sitä ei vaan ollut missään. No, ajattelin, että tuleehan sieltä iltaruoalle - sen aika kun oli. Vaan ei tullut.

Aamuun mennessäkään ei mitään. Ajelut ml. raatokierros ja muutama potentiaalinen metsäautotie - ei mitään. Faktahan on, että tässä lähellä menee valtatie ja susiakin ON - ei mikään hirveän hyvä maasto seisojan juoksennella pimeässä .. Sitten vaan ilmoitusta Faceen ja uudelle kierrokselle. Tilaa on, joka puolella metsää ja suota ja järveä. Minnepäin lähtis?!

Maalla ja Facessa yhteisöllisyys on vielä arvossaan. Ilmoitustani jaettiin ja apuja sekä tarjottiin, että oli jo lähetetty paikalle. Vaan ei koirasta mitään havaintoja missään. Kunnes sitten raatokierrokseni paluumatkalla katsahdin paikallisen eläinhoitolan fb-sivuille - ja siellähän se seisoja irvisteli kuvissa. 

Eläinsuojelulain (247/1996) 15 §:n velvoittamana myös nykyinen kotikuntani on velvollinen järjestämään talteenotettujen koirien, kissojen ja muiden vastaavien säilyttämisen. Säilytyksen maksullisuus kuulemma tulee joillekuille yllätyksenä - minä maksoin ihan mielelläni yhteensä 61 euroa - koira oli syötettykin tuohon hintaan.

Byrokratia siis mahdollistaa myös tämänkaltaisia erikoispalveluja - kun koiranomistaja mokaa - on turvaverkko, joka pitää koirasta huolta, kunnes kömpelö omistaja pääsee paikalle. Kiitos ja anteeks. Luulen kuitenkin, ettei edes jää viimeiseksi kerraksi - riistaviettinen koira alueella, jossa tie on väistämättä lähellä. Aika väistämätöntä, jos meinaa, että metsästääkin haluaa ja koira on pidettävä kunnossa.

Ja EI - tämä EI tarkoita sitä, ettäkö koira olisi minulle yhdentekevä. En ole nukkunut oikein silmällistäkään viime yönä, mutta metsästyskoiran elämässä on aina riski,kun irti päästää. Ja päästettävä on, jos saalista meinaa saada. Aika kivasti on seisojalla saanut! Huomenna taas mennään. Turvallisia jahteja kaikille kanssametsästäjille - ja kuumia putkia!

Niin, ja opintoni Itä-Suomen yliopistossa ilmeisesti alkavat tulla pintaan. Lähestyin tätäkin asiaa perusoikeuksien näkökulmasta - toinen asia, joka meidät erottaa pohjoiskorean ja useiden arabimaiden kansalaishelveteistä. Ja sanottakoon vielä tämäkin: upeaa asua maassa, jossa nainen on ihan tasa-arvoinen :)