Uutiset - NewsMoraalista pohdintaa26.11.2023 Elisa Aaltola on Turun yliopiston dosentti ja vanhempi tutkija, filosofi, joka on äänekkäästi puolustanut eläinten oikeuksia, olipa ehdolla eduskuntaankin. Luin hänen haastattelunsa päivän Helsingin Sanomista ja tästä päätin kirjoittaa omaa pohdintaani aiheesta. "Eläimiä pitäisi kohdella paremmin, ja muutos alkaa kielestä." Eläimiä pitää kohdella hyvin, niillä on oikeus hyvään elämään, huolenpitoon, hoitoon, kun ne ovat sairaita, samaa mieltä. Mutta niillä on myös oikeus kuolla, kun vanhuus tai sairaus vie elämänilon ja voimat. Liian moni - myös minä olen tähän syyllistynyt - antaa väsyneelle vanhukselle tai vakavasti sairaalle vielä yhden lääkkeen ja katsoo vielä yhden päivän, josko se siitä vielä toipuisi tai piristyisi. Muutos eläinten parempaan kohteluun ei kuitenkaan ala kielestä, sillä ei ole tosiasiallisesti minkäänlaista merkitystä, kutsummeko eläintä pronominilla se, vaiko Aaltolan esittämällä hän-viittauksella. Suomenkielessä me puhumme myös ihmisistä hyvin tyypillisesti "se sanoi tai teki jotakin". Yhdenkään eläimen tosiasiallinen asema / olosuhteet eivät muutu pronominia vaihtamalla. Aaltola ei myöskään pidä metsästyksessä yleisesti käytetystä sanonnasta kaataa eläin, vaan hän haluaa mielummin puhua tappamisesta. Siitä huolimatta, että se ammuttu eläin ihan oikeasti kaatuu - ei sitä makuulle ammuta. Sopii - olen tälle kaudelle tappanut kaksi valkohäntäpeuraa, jotka eivät ainakaan kuole kolarissa. Niiden lihat maistuvat aivan yhtä hyviltä, kuin kaadetunkin peuran lihan - prosessikin on ihan sama. Suunniteltu ja huolellisesti toteutettu laukaus, joka tappaa. Toteutui hienosti, eikä tunnu näkyvän peurakannassa yhtään - siksi paljon niitä edelleen on. Eläimilläkin on ajatuksia. Varmasti on. Osaan aika hyvin tulkita omien koirieni ajatuksia. Tiedän, että seisoja rynnistää tarkastamaan mahdoinko jättää pöydälle mitään syötävää, kun se kuulee minun lähtevän autolla pihasta. Näen noutajan olevan heti kartalla, kun otan haulikon ja lähden kulkemaan kairaa. Se tietää, miksi siellä ollaan ja se rakastaa hakea ja noutaa. Sen koko kehonkieli muuttuu, kun se on kuumilla jäljillä. Kaiken lisäksi se HALUAA tuoda saaliin minulle ja olemme tiimi. Onko siis oikein, että eläimet ovat myös teollisesti hyötykäytössä? Hanhenmaksaa ei saa Suomessa tuottaa, mutta ranskalaisten herkku maistuu toki meilläkin. Eettistä sen tuotanto ei ole (pakkosyötetään), sen sijaan lihasika elää hyvällä ruoalla sen 170-190 päivää ja sitten se tapetaan. Siitä tehdään ruokaa, herkkupaloja koirille, koko ruho käytetään varsin tehokkaasti hyödyksi (MT 20.6.2018). On totta, että läheskään kaikilla tuotantoeläimillä ei Suomessakaan asiat ole kovin hyvin. Silti - enemmän, paljon enemmän pitää kiinnittää huomiota meihin lemmikkien omistajiin. Ruokaviraston (Eläinten hyvinvoinnin valvonta 2022, s. 12) raportin mukaan lemmikkieläinten oloissa on enemmän kieltoihin ja määräyksiin johtavia ongelmia ja puutteita, kuin tuotantoeläinpuolella.  Aaltola väittää, että "sikoja, kanoja ja nautoja muokataan jalostuksen keinoin lihan lähteiksi, ne muuttuvat kehollisesti, mutta eivät samassa määrin mieleltään. Lajin mieli säilyy pitkälti samanlaisena kuin kantamuodolla on."
Vaikeasti käsiteltävä emolehmä valitaan tietentahtoen jalostuseläimeksi? Enpä tiedä tilallista, joka tällaisen valinnan haluaa tehdä. Nimenomaan ne säyseämmät jatkavat sukuaan (toki muiden ominaisuuksien täytyy olla sopivat) - ja jos eläin on niin ihmisen kaltainen kuin Aaltola sanoo, fyysisesti dominoivat eläimethän listisivät huonoa kohteluaan huomattavasti nykyistä useammin. Toki tiloilla tapahtuu, mutta Aaltola unohtaa kokonaan mainita, että me kuluttajat teemme valintoja marketissa, jotka heijastuvat tuotantoeläinten oloihin. Hinta ratkaisee, vaikka haluamme muuta väittää. Miten ratkaisemme yhtäältä tarpeen parantaa tuotanto- JA lemmikkieläinten oloja ja toisaalta, että emme aja kotimaista tuotantoa alas ja ala ostaa ulkomaista. Sanallakaan Hesarin artikkelissa ei mainita suomalaispossujen saparoita (esim. tanskalaissikalassa ne on typistetty) tai antibiottikäytön vähäisyyttä. Saati sitä, että luomutuotteiden menekki on laskenut. Luomun osuus päivittäistavarakaupan elintarvikemarkkinan arvosta oli 2,2 prosenttia vuonna 2022. Luomumarkkinan arvo laski viime vuonna kymmenen vuoden hyvän kehityksen jälkeen. (Ilkka-Pohjalainen 8.3.2023)
Minusta eläinoikeuksien ääni alkaa kuulua ja tulla hyväksytymmäksi laajemmin vasta sitten, kun keskusteluun otetaan mukaan talous. Väitän myös, etteivät läheskään kaikki kansalaisaloitteen allekirjoittajista tarkalleen ymmärtäneet, mitä vaativat, kun puhutaan eläinten asianosaisoikeudesta tai itseisarvosta tai eläinten perusoikeuksista, joista suurin on tietysti oikeus elää. Annetaan siis niin peurojen kuin niiden luontaisten vihollistenkin levitä ja lisääntyä rauhassa?! Vastustan ehdottomasti ajatusta tehdä suomalaisesta maaseudusta reservaatti, jonne ei ihminen mahdu. Tästä yhtälöstä kun taas kerran puuttuu talous; jos joku on perusoikeutensa nojalla valinnut tuottaa maitoa, lihaa tai munia, se pitää olla mahdollista ilman, että niitä kasvatetaan vain petojen ruoaksi. Kuka edustaa lemmikkikissaa tuomioistuimessa - ja voiko kissan puolesta siis vaatia oikeutta kulkea vapaasti tai ylipäätään ulkoilla? Kaikkien kissat kun eivät koskaan pääse ulos.
Metsästyksen osalta kysyn miksi ihminen ei ole samalla tavalla osa ravintoketjua, kuin jääkarhu, jolle ei tuota ongelmaa syödä ihminen lounaaksi tai impala, jonka jaguaari tappaa. Mikä ero on impalan näkökulmasta tappaako ja syökö sen ihminen vaiko jaguaari vaiko tauti? Varmasti tuo viimeksi mainittu on ehdottomast surkein kohtalo. Kuolema siitäkin seuraa - ihminenkin muuten valikoi saaliikseen nuoren tai huonokuntoisen. |
Monna´s Story (FI)