Uutiset - News

Upein kanalintukausi koskaan jatkuu!

Miten on? Tässä muutama väite alkuun.

1. Metsästys on rikkaitten turhanpäiväinen huvi 

Metsästyskortin lunasti vuonna 2021 Luken mukaan (SVT, 29.7.2022) 307144 ihmistä, minä heidän joukossaan. Suomessa ei ole rikkaitakaan tuota määrää. Vain noin kahdella (2!!!) prosentilla vuositulot ovat enemmän kuin 100.000 euroa (Haavisto & Kurronen, 2020, EVA). Ylivoimaisesti suurin osa on ihan tavallisia; työntekijöitä, asiantuntijoita, yrittäjiä. Tottakai - ja onneksi - mukana on myös paremmin pärjääviä. Samalla tavalla ne ovat siellä hirveä vetämässä tai kulkevat kilometri toisen perään seisojan perässä.

2. Metsästyksessä ammutaan siekailematta ja metsissä on siis vaarallista juuri nyt

Haulikon ampuman hauliparven kantama on 100 x haulin halkaisija millimetreinä. Minulla oli mukana pääosin Remington Shurshot 2,7 mm --> kantama on 270 metriä, mutta kuten esim. Hannu Karpo jo aikanaan todisti, hauliparvi ei ole enää edes 70 metrissä ihmiselle vaarallinen.  Oletan, että tuossa videolla ammuttiin metsästyspatruunaa (minulla 32-26 gr) alhaisemmalla latauksella (ratalataus yleensä 24 gr), mutta eipä se lintukaan tahdo noilta matkoilta tipahtaa, lähemmäksi olisi päästävä. Lintuja ei ammuta maahan, joten ylöspäin ammuttaessa koirat ja muut liikkujat ovat turvassa.

Kun aseena on rihlattu ase, joka siis tarkoittaa, että piipun sisällä on luodin pyörimisliikkeen aikaansaavat kierteet, ja ammutaan luoti, on vaarallinen kantama huomattavan paljon pitempi, jopa kilometrejä. Siksi hirvipassit ovat yleensä ampumatorneja, jotta voidaan ampua alaspäin, eikä luoti siis pääse lentämään pitkälle. Kun passipaikat jaetaan, huomioidaan metsästäjän kokemus ja osaaminen, enkä ole ollut jahdissa, missä ei turvallisuusnäkäkohtia olisi sekä huomioitu että tosiasiallisesti valvottu niiden noudattamista.

Metsissä siis voi liikkua turvallisesti, mutta ulkoilijoidenkin kannattaa huomioida, että metsästyslaki kieltää myös laillisen (=maanomistajan luvalla, luvallisin asein, metsästyskortti maksettuna ja mahdollinen ampumakoe suoritettuna, sorkkaeläinten seuruemetsästyksessä lisäksi metsästyksenjohtajan tulee olla läsnä) jahdin häirinnän (metsästyslaki 605/1993 31 §). Lisäksi on hyvä laittaa jotakin oranssia päälle - samanlainen turvavaruste kuin heijastin - vaikka en siis väitä, että vastuu olisi kenelläkään muulla kuin metsästäjällä. Mutta miksi leikkiä omallakaan hengellä?

3. Miksi sitten onnettomuuksia tapahtuu?

Samasta syystä, kuin "talviliukkaat yllättävät autoilijoita" joka vuosi - joku ei ole riittävän huolellinen, suhtautuu (muiden) turvallisuuteen välinpitämättömästi tai tekee kohtalokkaan virheen. Siksi harjoittelu ampumaradalla on tärkeää ja niitä ratoja pitää olla ympäri Suomea kohtuullisin käyttöajoin. Jos haluaa välttää melua, ei pidä rakentaa/muuttaa ampumaradan naapuriin. Metsästäliitto hoitaa omaa leiviskäänsä tiedottamalla, kouluttamalla ja valistamalla - henkilökohtaista vastuuta ei kuitenkaan voi ulkoistaa kenellekään tai millekään taholle. Metsästyskorttitutkintoon ei (vielä?) liity mitään pakollista ampumakoetta tai käytännön koulutusta. Metsästysammunnan ABC-koulutus on vapaaehtoinen. 

Pohjoisessa on tällä kaudella valtavasti lintuja!

Kauden toinen kanalinnustus pohjoiseen. Edelleen valtavasti lintuja, mutta lehden jo pudottua, ne olivat erityisen arkoja. Minulla ei ole tällä hetkellä hyvää seisojaa - omani on kahden tyräleikkauksen jälkeen siirtynyt sunnuntaimetsästelijäksi. Kyllä se hyvin hakee, mutta ei ole sellaista intoa löytää ja seisoa lintuja, kuin seurueemme kaksi muuta koiraa esittivät. Noutajalla olisi fantastinen haku ja intoa vaikka muille jakaa, mutta ylösajavana sen pitäisi työskennellä paljon lähempänä minua. Enkä ole opettanut / osannut opettaa.

Niinpä kuljen pääsääntöisesti yksin koirieni kanssa ja välillä mekin onnistumme! Ampumatilaisuuksia siunaantuu näinkin ja jotain reppuunkin. Kanalintuja ei voi metsästää ihan loppuun, siitä pitävät huolen (kiintiöiden ohella) ennenkaikkea linnut itse - ne karttavat ihmistä/koiraa ja niitä saa hyvänäkin vuonna etsiä kilometrikaupalla. Kymmenkunta kilometriä on kävelty joka päivä. Minun koirillani ei ole tutkapantaa, mutta kavereilla on - jopa 30km/pvä kertyi siron lyhkärinartun mittariin. Päivät pannaan pakettiin saunassa, syödään hyvin ja sitten unten maille - nimiä mainitsematta joku saattoi nukahtaa jo ennen yhdeksää - ja ilman, että alkoholilla olisi ollut osuutta asiaan.

Taianomaisia maisemia, tuulen huminaa, upeita rakkoja, vehmaita metsäjuotteja seinämien välissä, kirkasvetisiä puroja ja lampia, vanhoja kuusikoita, tunturikoivuja, tervaskantoja tulisteluun.. Erinomaisia ja seurallisia koiria, isosydämisiä ja huumorintajuisia (ml. kyky nauraa itselleen) ihmisiä, taivaallista ruokaa saaliista (ml.sienisaalis joidenkin kauhuksi) ja saunaa, unta, paikallista väriä. En tiedä paremmasta.