Uutiset - News

Petojahtia ja Metsästäjäliittoa // About the controversy of hunting big predators

Metsästys on ollut viime aikoina kovasti esillä ja meillä metsästäjilläkin on asiasta erilaisia näkemyksiä. Tässä omani, joka ei välttämättä edusta minkään muun tahon ajatuksia.

Suurpetojen metsästys

Iso osa somen kommentoinnista perustuu harhaiseen käsitykseen siitä, että Suomen tilannetta suoraan voisi verrata vaikkapa Ruotsin tai Viron asemaan - molemmissahan sutta metsästetään. Ruotsissa 15.2.23 päättyneellä metsästyskaudella kaadettiin 57 eläintä myönnetyistä 75 luvasta, neljällä lupa-alueella jahti keskeytettiin valitusten takia (Svensk Jakt, 16.1.2023). Suomessa susi on EU-luontodirektiivin liitteessä IV, jonka osalta kaatolupia voidaan myöntää ainoastaan direktiivin (NDir 92/43/ETY) 12.artiklassa, jonka mukaan 

"Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet liitteessä IV olevassa a kohdassa olevia eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi niiden luontaisella levinneisyysalueella ja kiellettävä:
a) kaikki näiden lajien yksilöitä koskeva tahallinen pyydystäminen tai tappaminen luonnossa;
b) näiden lajien tahallinen häiritseminen erityisesti niiden lisääntymis-, jälkeläistenhoito-, talvehtimis- ja muuttoaikana;
c) tahallinen munien hävittäminen tai ottaminen luonnosta;
d) lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen."

Ainoat hyväksyttävät tavat poiketa em. tiukasta suojelujärjestelmästä on lueteltu samaisen direktiivin 16.artiklassa:

a) luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelemiseksi ja luontotyyppien säilyttämiseksi;
b) erityisen merkittävien vahinkojen ehkäisemiseksi, jotka koskevat viljelmiä, karjankasvatusta, metsiä, kalataloutta sekä vesistöjä ja muuta omaisuutta;
c) kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskevista tai muista erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle;
d) näiden lajien tutkimus- ja koulutus-, uudelleensijoittamis- ja uudelleenistuttamistarkoituksessa ja näiden tarkoitusten kannalta tarvittavien lisääntymistoimenpiteiden vuoksi, mukaan lukien kasvien keinotekoinen lisääminen;
e) salliakseen tarkoin valvotuissa oloissa valikoiden ja rajoitetusti tiettyjen liitteessä IV olevien lajien yksilöiden ottamisen ja hallussapidon kansallisten toimivaltaisten viranomaisten määrittelemissä rajoissa.

Ja miksi EY-direktiivit ja asetukset ovat myös Suomessa pakottavaa lainsäädäntöä? Lissabonin sopimuksella, joka myös EU-perussopimuksena tunnetaan, on hyväksytty periaate, jossa EU-lainsäädännöllä on etusija suhteessa kansalliseen (perussopimuksen määräyksiä koskevat julistukset; 17, Euroopan unionin oikeuden ensisijaisuudesta --> "perustamissopimukseen, joka on itsenäinen oikeuslähde, perustuvaa oikeutta vastaan ei voida sen erityisen ja alkuperäisen luonteen vuoksi vedota tuomioistuimessa minkään kansallisen oikeuden sääntöjen perusteella, koska muutoin perustamissopimuksen nojalla annettu lainsäädäntö menettää yhteisöä koskevan luonteensa ja itse yhteisön oikeudellinen perusta saatetaan kyseenalaiseksi." (Neuvoston oikeudellisen yksikön lausunto 22.6.2007).

Nyt on sitten niin, että KHO:n ratkaisu esim. 99/2023 perustelee kannanhoidolliseen jahtiin myönnetyn karhunkaatoluvan peruuttamista sillä, ettei poikkeusluvan myöntämiseen ollut em. 16.artiklassa mainittuja perusteita. Riistakeskuksen päätös perustui "kestävän käytön periaatteen mukaisesti tapahtuvaan adaptiivisen karhukannan hallintaan suomalainen karhunmetsästyskulttuuri säilyttäen ja saalis haltuun ottaen. Suomalainen metsästyskulttuuri ei toisinsanoen riitä perusteeksi. 

Saksan reissulla meillä oli huikea tilaisuus tutustua haukkametsästykseen, jolle anottiin ja myönnettiin Unescon aineettoman maailmanperintökohteen status - sellaista on huomattavan vaikeaa säätää kielletyksi, kun sen arvo on maailmanlaajuisesti tunnustettu. Suomalainen koiran kanssa metsästys on tärkeää meille, mutta Facebookissa saamani kommentin perusteella tämä ei ole päässyt eteenpäin edes Suomesta - Kennelliitto uutisoi 9.6.2018, että opetus- ja kulttuuriministeriö näki saunomisen (v. 2019) ja kaustislaista viulunsoittoa (2020) parempina aineettoman kulttuuriperinnön listalle. Perusteena hylätä pystykorvametsästys oli mm. koiranjalostukseen liittyvät epäkohdat. 

Suomen karhukanta on Luken mukaan alamäessä lyhyellä tähtäimellä, mutta eikös kannanvaihtelu ole ihan luonnollista, ja tälle kaudellehan nimenomaan myönnettiin vähemmän lupia. Silloin kun kanta on alhaalla, on vaikeaa täyttää edes kiintiötä, runsaina vuosina metsästys tuottaa nopeasti tulosta. 

Ne koirat, joilta karhujahti on siis peruttu ovat jatkossa vähemmän luotettavia myös SRVA-tehtävissä, joista osa metsästäjistä aikoo jatkossa kieltäytyä. SRVA-toimintaa ei metsästysseura voi jäsenistölleen velvoittaa, sitä hoidetaan talkooperiaatteella ja vaatii sekä osaamista, että välineistöä - ml. toimivat koirat jäljestämään kolarihaavakoita. En mitenkään näe, että SRVA hoituisi viranomaistoimena - siihen ei ole resursseja eikä osaamista. Resursseilla viittaan rahaan - yksikään viranomainen ei lähde moottoritielle aamuyöstä omalla kustannuksellaan ja poliisissa pitäisi nykyresursseilla tehdä valinta; mennäkö ratkomaan kotiväkivaltatapausta vaiko tarkastamaan mahdollisesti kolarissa loukkaantuneen peuran kohtaloa. Poliisin paikka on ihmisten välisiä kahakoita ja rikoksia tutkimassa, eikä riistakolarissa, jossa ei pääsääntöisesti syyllistä ole.

Ilveksen osalta kyseessä on eläin, jonka aiheuttamia vahinkoja ei oikein voi verrata esimerkiksi suteen - ja toisaalta siinä missä emokarhu jälkikasvunsa kanssa voi olla ihmiselle hengenvaarallinen, ei ilves ole tässäkään suhteessa vertailukelpoinen. Toki ilves voi aiheuttaa vahinkoja kotieläimille ja poroille, mutta eläin ei nouse otsikoihin samassa suhteessa kuin susi. Ilveksen kaatoluvat ovat perustuneet suotuisaan kannantasoon - noin 2.500 yksilöä, joka varmasti kestää noin 400 yksilön verottamisen (Luke, 2023). Minä en metsästä ilvestä, mutta en periaatteellisesti sitä vastusta.

Suden osalta kannatan kannanhoidollisen metsästyksen aloittamista. YLE (29.9.2023) kirjoittaa, että se ehkä voisi olla pian mahdollista - olikohan von der Leyenin perheen ponin kohtalolla jotain tekemistä asiassa? Kyseessä olisi Suomessakin poikkeuslupiin perustuvaa metsästystä - siis hakemuksesta, ja perusteet pitäisivät siis olla tuon aikaisemmin mainitun 16.artiklan mukaisia. 

Metsästysliiton rooli

Suomen Metsästäjänliitto on saanut osakseen paljon lokaa, sen toimia pidetään riittämättöminä ja jäsenistö vaatii tuloksellista edunvalvontaa. Liitto julkaisi vastikään tiedotteen sen tekemistä toimista, työ on ennenmuuta kulisseissa tapahtuvaa neuvottelua, kansainvälisellä ja kansallisella tasolla - kansainvälisyys on EU-jäsenyyden myötä pakollista ja niinpä FACE on EU-vaikuttamisen näkökulmasta aivan keskeinen toimija. Minulla oli tilaisuus olla FACE-tapaamisessa Hollannissa huhtikuussa 2019, kun EU-komissiossa suunniteltiin lyijykieltoa. Paikalla olivat suurista valmistajista mm. Fiocchi ja sudestakin keskusteltiin. Mukana suuret metsästysmaat kuten esim. Saksa - ja kuinkas sitten kävikään; lyijykielto tuli ja vielä laajenee. Tämä on minusta selkeä signaali tehdä entistäkin enemmän yhteistyötä kansainvälisesti - ilvestä ollaan muuten tuomassa ensi vuonna Thüringenissä riistalajiksi. 

Toivon Metsästäjäliitolta isompaa näkyvyyttä - kulisseissa varmasti tapahtuu, en kiistä sitä, mutta toimia on tehtävä näkyvämmäksi - silloinhan me jäsenetkin voimme ottaa onnistumisista ja epäonnistumisista vastuuta, meitä on yli 300.000 ja liitossa on 16 työntekijää, joista suurin osa ylläpitää systeemiä. Pohdin myös sitä, josko aika alkaisi olla kypsä metsästysseurojen tiiviimmälle yhteistyölle - jopa yhdistymisille. Sen verran paljon alkaa jo olla hallinnollista tehtävää.

This post is about hunting carnivores; bear, wolf and lynx. We have a long tradition of bear hunting, controlled by the authorities and based on the EU nature directive. The Supreme Administratve Court recently found the exemption permits illegal and it now means the end of bear hunting as we know it (excluding te area of reindeer husbandry, where both bear and wolf are listed in the annex V). 

Unlike other big predators, both bear and wolf can be dangerous to people, as a countryside resident I want the population to be controlled. The current wolf population is around 310 individuals, forecast by the Natural Resources Finland suggests there may be close to 600 in 2026. Many hunters feel there already are, based on observations across the country. Many sheep farmers have expressed their frustration. Just a few weeks ago 45 sheep and lamb were either killed, wounded or went missing after a wolf attack on a sheep farm. It was an organic farm, so the animals need to have access to pasture, you cannot keep them inside also because of risk of disease when kept inside. It also would be terribly expensive to fence all the areas, as there needs to be several pasture areas to make sure there´s enough grass for them to eat.

The Finnish Hunters´ Association has prepared a statement about its activities concerning predator hunting, many members feel they have not done enough. It´s not an easy task though, as the legislation mainly comes from the EU - and the Lissabon treaty makes the EU legislation superior. What are we to do then? A lot of hunters have suggested we no longer help the authority with wildlife accidents, or even quit moose hunting for a while. I feel the association firts of all needs to make its voice heard more clearly, and also try and invlolve us members more. There are 16 employees within the Finnish Hunters´ Association, about 150.000 members and all together more than 300.000 hunters. We must do our share, too. At the moment there are some who are looking to find ways to negotiate, some who want to shake their fists and some who want nothing to do with the issue. I think deeper co-operation between the hunting clubs should be the first step.