Uutiset - News

Metsästäjien edunvalvonnasta

Susikannan hoitosuunnitelmasta se vasta soppa syntyi. Metsästäjät pettyivät, ei tullutkaan helpotuksia nykyoloihin ja vaan sietää ja siedättyä pitäis. Tekikö oma edunvalvonta - so. Metsästäjäliitto - oharit? Aika moni niin tuntuu miettivän ja johan somessa agitoidaan eroamaan joukolla. Minä en ole samaa mieltä.

Ensinnäkin - se, että tulee kuulluksi ei tarkoita, että tahtonsa saisi kokonaan tai edes osittain. Toisekseen, edunvalvonta ei ole joko tai - se on myös asiantuntijuutta, kritiikkiä ja kompromissejakin, joskus tappioita. Ihan yhtä vahvasti vastapuolella argumentoidaan ja uskotaan omaan asiaan; oli sitten kyse lyijystä, susista, kanalintukannoista, metsätaloudesta - you name it!

Kolmanneksi, me emme ole enää keskenämme päätösten kanssa. On isompi ja oikeudellisestikin vahvempi voima; EU. Edelleen perustuslaillista oikeuttaan saa käyttää, jos omaisuus (jollaiseksi koirakin lasketaan, siis esine) on vaarassa tai itseään, läheisiään joutuu puolustamaan. Mutta se kannanhoidollinen metsästys, ei ole yksin meidän päätös.

Ja sitten se SML:n rooli. Yhteistuumin muiden eurooppalaisten metsästysorganisaatioiden kanssa on puhuttu lyijystä; ehkei se ole ihan niin kamala asia - eikä ainakaan ampumaradoilla - että se kokonaan kieltää pitäisi. Ampumaratojen osalta taitaa jo olla niin, että pohja- ja pintavesienkin osalta kaikkein kriittisimmillä paikoilla olevat radat lienevät jo suljettu - ja loput hoitavat asiansa ympäristöluvan määräysten mukaan. Kanalinnustusreissulla tuli käytyä ihanalla pienellä ampumaradalla, jolla paikalliset käyvät aseensa kohdistamassa, varmaan treenavatkin jonkun verran - ja niinkuin hyvään harrastamiseen kuuluu - viettävät kosolti aikaa samanhenkisten kanssa! Ei ollut erityisesti mitään muuta kuin se rata, mutta sehän riittää - saa turvallisesti luvan kanssa varmistua siitä, ettei riistan kanssa enää harjoitella, vaan tapetaan kerrasta. Sehän se on eettisen riistalaukauksen tavoite. Mahdollisuudet paranevat vain harjoittelemalla!

SML on ottanut kantaa ampumaratojen puolesta - näyttää siltä, että lyijykielto tulee metsästykseen. Minä voin helposti elää sen kanssa - tänäänkin kiväärissä oli kupariluoti ja vesilinnustukseen on ollut tapana teräspatruunoita hankkia. Ei ole erityisen iso juttu vaihtaa johonkin toiseen materiaaliin myös lintujahdissa. Mutta siirtymäkautta tarvitaan, jotta patruunatehtaat ehtivät mukaan - ja saadaan uusien panosten hinta lähelle sitä nykyistä lyijyn hintaa. Itse asiassa teräksen raaka-ainehinta taitaa olla lyijyä halvempi! Ymmärrän toki, että tehtaissa tarvittaneen justeerauksia, kun raaka-aine muuttuu.

Mutta se rata-ammunta. Varsinkin kivääripuolella lyijyn korvaaminen maksaa rahaa, kun lyijypatruunatkaan eivät ole ihan halpoja. Ilma-aseiden osalta - olen ymmärtänyt - vaihtoehtoja ei edes oikein ole. Ja kun niillä ammutaan vain ampumaradoilla, antakaa nyt sen jatkua!! Edelleen päättäjien soisi vierailevan ampumaradoilla - ja siihen metsästysseurojen onkin syytä varautua; siisteys, turvallisuus ja kierrätys. Pahvit ja hylsyt täytyy kerätä!

Petoasia. Sudenhoitosunnitelma ei tuonut kaatolupia, saati kannanhoidollista metsästystä. Ymmärrän tuskan alueilla, joilla susi jo aidosti rajoittaa koirien käyttöä. Ajo- ja hirvikoirat eivät ole ohjaajansa lähettyvillä ja työskentelytapa - haukkuminen - ei jätä epäselväksi niiden läsnäoloa, susillekaan. Koiran kanssa metsästys on niin perinteistä metsästystä, kuin se vaan voi olla. Meidän kansallisroduistammekin suomenajokoira, suomenpystykorva ja karjalankarhukoira ovat kaikki nimenomaan metsästysrotuja ja sellaisina säilykööt! Se tietty edellyttää mahdollisuuksia metsästää niillä. Etelässä vaarana on liikenne, idässä ja tietyillä susitihentymillä pedot. Suotuisa taso - 25 lisääntyvää laumaa - on todennettavissa laskemalla ja DNA-analyysit tuovat tässä tieteellistä faktaa, että varmasti lasketaan eri yksilöitä (ja susia, eikä esim.koiria). Jos metsästäjät nyt jättävät osallistumatta laskentoihin, havaintoja ei kirjata Tassuun - mihin se johtaa? Ei ainakaan siihen, että suotuisan kannan taso saavutettaisiin ja sitä kautta mahdollisuus säädellä kantaa ja muistuttaa sutta ihmisen vaarallisuudesta metsästämällä susia. Susi pihapiirissä kyttäämässä koti- tai tuotantoeläimiä ei ole leikin asia. En edes halua viedä ajatusta pidemmälle.

Minulla on taas kerran ollut upea päivä #hirvikeijjona - oransseissa on näköjään hyvä olla. Siitäkin huolimatta, etten tänään nähnyt passipaikalla oikein mitään riistaa, no jonkun teeren. Mutta silti; mainio henki porukassa, tihkussa ja usvassa kökötimme ja odotimme jotakin tapahtuvaksi. Makkaranpaisto, pienet huikat ja hyväntahtoinen kettuilu - ihan parasta. Päivän kruunasi visiittini paikallisessa marketissa - edelleen #hirvikeijjo-takissa ja VHF-antenni taskusta sojottaen. Minua puhuteltiin kahden seniorin toimesta, jotka halusivat tietää, josko oli ollut Tapio suotuisa. Ja totesivat, kuinka kantaa sietääkin harventaa - siksi paljon on tehty havaintoja hirvistä ja peuroista. Toivottivat hyvää jatkoa! Voi kiitos samoin! Kun vaan saan tällaisessa seurassa jatkaa, niin hyvin menee :)

Ja lopuksi. Muuten en ruukaa palella, mutta varpaat ja sormet aina silloin tällöin. Ja tunnetusti ase tuntuu talvisaikaan metalliosiltaan kylmältä, joten kaikkea pitää kokeilla. Tänään kokeilin kemiallisia lämmittimiä, jotka antavat lämpöenergiaa noin puoli tuntia. Ja ihan ok - paketti alkaa lämpiämään samantien, kun sisällä olevaa namiskuukkelia naksauttaa - ja kyllä se ensiavun antaa. Parasta on, että nämä eivät ole mitään kertakäyttöisiä, vaan keittämällä pussin saa uudelleen valmiustilaan. Katsotaan kuinka monta käyttökertaa näillä oikein on. 

Ja sitten on vielä Läpätin, josta toivon voivani kertoa piakkoin.