Uutiset - News

Seisojakuulumisia ja vähän muutakin // GSP-news and more

Seisojalla oli tilaisuus näyttää olevansa edelleen jonkinlainen mettäkoira, kun oli kauden ensimmäisen kanalintujahdin vuoro. Onhan se toki ollut pirteämpi, ja kotioloissakin on tullut joku seisonta, vaan entäs kun tosi on kyseessä?

Ainakin maisema vaihtuu - eli juoksee mielellään, sitä seisojan vaivatonta, eleganttia, mutta voimakasta liikettä on tullut takaisin. Vuoden takaisen haimatulehduksen myötä ruoka on vaihdettu vähärasvaiseen ja kiloja on tippunut. Tosin sillä sivuvaikutuksella, että kaikki - siis ihan kaikki - irtoruoka tai siihen viittaava (siis ml.roskis) tyhjennetään välittömästi, jos on jätetty pienikin mahdollisuus siihen - varmaan heti kohta, kun ulko-ovi perässäni sulkeutuu. Siksi usein mm.vihanneskori on lattialla ja tomaattikin maistuu. 

Mutta kanalintu ei ole mikään yksinkertainen saalis; ne ovat arkoja, jättävät alueen hyvissä ajoin, kun äänet alkavat lähestyä. Niinpä havainnot ovat lähinnä läpsyviä siipiä tai vilaus mustista pyrstösulista. On kuitenkin selkeä parannus viimevuotiseen sikäli, että lintuja tuntuu olevan varsin paljon. Kanalinnustaminen on ennenmuuta sitkeyttä vaativa laji, kilometrejä pitää kulkea ja mahdolliset tilanteet on vaan käytettävä. Laskeudumme metsärinnettä alas kohti järveä, menen rannan tuntumassa, koirat vähän edelläni. Ihan kuin olisi käryä. Ja viuh.. sinne vilahtaa ruskea lintu. Se on koppelo, joka saadaan eräksi. Seisoja hoitaa mallikkaasti saaliin reppuun.

Sitten on havaintoja kauempaa ja aika usein menomatkalla on tienposket täynnä metsopoikueita, mutta sitten kun jalkaudutaan - ovat heti tiukemmassa. Patikka on kuitenkin nautinnollista; eikä vastaantulijaa juuri ole. Illalla sauna ja ruokaa - kootut selitykset ja seuraavana päivänä uudestaan. Parhautta!

**

Peurarintamalla menin vanhaan hyväksihavaittuun paikkaan ja kipusin uudistettuun torniin. Asettelin ampumatuen ja jakkaran alleni, sitten istun, katselen, uppoudun omiin ajatuksiini, kuuntelen, katselen.. Ja taas ikäänkuin varkain nuori lehmä on metsän reunassa, noin 150 metrissä. Aikani sitä katselen, kun se etenee pellonreunaa. Tähtään, puristan ja osun hyvin, vaikka varmistankin vielä toisella laukauksella. Peura kaatuu melkein niille sijoilleen. Päätettiin ampua ensin maanomistajien peurat ja laittaa muutama savustamoon, joten yhteisessä potissa on lihat ja seuraavaksi onkin sitten jo odottamani ajojahti 27.9.

Villisikajahtiinkin lähdin, kun maissipeltoa pantiin rehuksi. Minulla oli mainio passipaikka tornissa - aseena tällä kertaa Benelli 828U Sport Magnum ladattuna täyteisillä. On muuten vihdoin ase, joka on aidosti monipuolinen. Pidemmällä pesällä ei tarvitse miettiä, josko sen kanssa voi lähteä järeämpiinkin hommiin, aina voi! Pelto oli passitettu kolmelta puolelta ja lohko rajoittui vesistöön - niinpä kiväärille ei ollut järkevää ja turvallista paikkaa. Maissinkorjuukone ja sitä seuraavat vaunut kiersivät muutaman hehtaari peltoa, jännitys oli aamutuimaan ihan käsinkosketeltava. Kaikkihan lienevät nähneet ne videot, joissa villisikalauma rynnistää ihan viime tipassa alta pois. Mutta sellaista tilannetta ei nähty. Kaksi kettua tuli tervehtimään, ne jätettiin - supikoira otettiin pois. 

Viimeiselle lohkolle minut laitettiin metsän siimekseen - ja eväinä, että jos saan ampumatilaisuuden, eikä possu putoa ensimmäisellä, tai saan emän vihat niskoilleni, on minulla nopeasti käytettävissä vain yksi lisäpanos. Kiväärillä olisi vielä neljä panosta lippaassa. Enkä ollut edes tornissa, joten lisäjännitystä peliin. Kiitos luottamuksesta, mutta tilanteita ei syntynyt. Kokemusta rikkaampana toki. Facessa kovasti keskustellaan suhtautumisesta villisikaan  - minä ajattelen, että tässä vaiheessa koitan olla mukana ehkäisemässä kannankasvua. ASF ja sikojen pelloilla aikaansaamat tuhot syynä, mutta tulipa taas päivän (noin 10 tuntia!!) todettua, ettei niitä niin vain kaadetakaan. Ovela ja vaikea saalistettava.

My GSP has been thru a lot, and after I accidentally gave him a bone, which really clocked his bowel, for a while I really thought it would be his end. But no, he pulled thru, and has been more energetic than he has been in years - so I had my hopes up. It was time for the annual landfowl excursion. And he did move well. I could see some of the old him; agility, power, speed and joy as he covered the area. The birds, however refused to co-operate. We would see packs of capercaillies and black grouse as we drove to our hunting venue, but once out with guns & dogs, nothing - or if we did see some birds, they were far, far away.

But the scenery, the fresh air, nobody else around, the peace & quiet - absolutely wonderful. And we did get one female capercaillie - and the GSP did a good job with that, so had a game feast for dinner!

I have also had my first white-tailed deer of the season. A young female I followed thru my Swarovski Z8i, took a shot, and another one, just to be sure, and she fell. Today I drove 3 cases of meat to the smokery, so we can enjoy and offer our guests some smoked meat and sausages as we enter our drive hunt season on the 27th of the month.

Wild boar hunting was new to me, but naturally I did go when asked. We had a field of corn, which was to be harvested, and there had been sightings of wildboard in the area. I was assigned to a highseat with about 10 meters to the field, and as we had guns on three sides, we had only shotguns and slugs. Again, I must mention. Benelli 828U Sport Magnum finally is the versatile shotgun I have been hoping for. It can take 76 mm cartridges, so whatever the occasion, I have what it takes with this gun! All excited in the morning - but after a 10-hour day I was cold and had seen not a hair of any animal - oh, other than a white-tailed deer that came almost to my face.. :) The wildboar is perhaps here to stay, it is by no means an easy game to hunt. And it does not come without a real sense of danger; we were told to really choose what to shoot to avoid being attacked by a grown adult, so to focus on the young. Well, none of us saw any that day - but we´ll be back!