Uutiset - News

Vuoden kohokohtajahti // (hunting) highlight of 2021

Vihdoin oli aika pakata kimpsut ja kampsut; muistilistaa tarkasti seuraten (ei muuten onnistu ilman..) ja pohtien, mitä voisi kuitenkin jättää pois. Viimeksi kamaa oli taas kerran aivan liikaa, olisiko mahdollista lähteä vähemmillä pakaaseilla reissuun? No, ei oikein. Kiväärit, haulikot, putsausvälineet, maastokengät, takit - suosimme hirvisallittuja takkeja ja päähineitä (ja täällä on selitys, miksi turvallisuuteen voi ja kannattaa satsata myös kanalinnustamassa, vesilinnustus ja kyyhkyjahti ovat sitten eri juttu) - petivaatteet ja pyyhkeet, koiranruoat, villapuserot, hanskat, saapas/vaellussukat, säärystimet (tosi kätevät varsinkin lyhytvartisten maastokenkien kanssa).. lista on pitkä. Ja sitten kun reissu on ohi huomaa, ettei ole koko repertuaaria ollenkaan käyttänyt..

Viikko mökissä ilman juoksevaa vettä ja sähköä ja erittäin vaillinaisella nettiyhteydellä - taivaallista :) Saa keskittyä oleelliseen, joka on maastossa kulkeminen, lintujen käyttäytymisen analysointi - kelillä on väliä. Oli aika epätoivoista koittaa lähestyä mistään suunnasta pakkasyön jälkeen, kun aluskasvillisuus ritisee askelten mukana. Sitten kun ajattelimme, että linnut olisivat aurinkoisilla rinteillä, ne löytyvätkin vaarojen huipulta.. Lintuja kuitenkin näkyi enemmän kuin aikaisemmilla reissuilla - metsoja, pyitä, teeriä, riekkoja ja jokunen vesilintukin. 

Mutta ilmaiseksi metsä ei yhtään lintua anna. Kävelyä kuuden metsästyspäivän aikana yhteensä 70,8 km. Mukana ei ole metriäkään merkittyjä reittejä tai pururataa :) Mutta soita, nuorta ja vähän vanhempaa metsää, vaaran reunaa, rakkaa, joen ylityksiä, suossa kompurointia, myös ensilumen lenkit on nyt tehty! 

Ensimmäinen riistatilanne oli seisojan seisonta riekolle. Olin enemmän kuin iloinen, olihan reissulle lähdetty melkein suoraan eläinlääkäriltä, koiran kasvaimista on otettu koepalat ja nyt odotellaan tuloksia. Koiralla oli liikettä ihan eri tavalla, kuin vuosi sitten ja siksi olisi pitänyt saada sille palkinto. Mutta riekko lähti avanssista juuri siihen suuntaan, missä oli vain pieni ikkuna ampua, kun lintu jo katosi tiheän puuston taakse - minä pummasin. 

Onnistuminen tuli nuoressa taimikossa. Koirat olivat jossain etumaastossa, en nähnyt niitä, mutta kohta kuulin kaverilta huudon: "TULEE"! Ja iso ukkometso liihotteli sivuitse ja vedin svingillä sen kummempia ajattelematta. Ykkösellä alas - aivan fantastinen onnistuminen itselleni!

Seisoja ei tullut kertaakaan köpöttelemään viereen, vaan teki välillä ihan kunnollisia luoveja, vaikka se ei - totuuden nimissä - niin intohimoisesti lintuja haekaan, mutta hakee ja liikkuu kuitenkin. Tuo noutaja sitten. Ei voi kuin nauraa!! Se on täyttä terästä kuntonsa ja liikkuvuutensa puolesta. Ei tunnu väsyvän ei sitten millään. Harmittaa, ettei sillä ollut mitään pantaa, joka olisi kirjannut sen juoksemat kilometrit - veikkaan, että aika huikeat lukemat. No, jalat siis toimivat, mutta onhan sen keskittyminen, ettenkö sano vajavaista. Se tuli heti laukauksesta luokseni, eikä sitä tarvinnut kehottaa noutoon. Mutta niin vain se singahti metsosta enis yrittämällä ohi, vaikka olisi voinut ajatella, ettei sellainen ole edes mahdollista..

Parhaita reissuja olivat aurinkoisena päivänä taivallettu vaaramaisemakierros. Riekkoja löytyi vaaran laelta, en niitä nähnyt, mutta naurun kyllä kuulin.. Suomaisemassa olisi pitänyt olla kivääri mukana, mutta kun menimme seuraavana päivänä uudestaan, saimme metson eräksi - ja alue oli isännällekin uusi. Tietysti se oman metson tiputtaminen oli iso juttu, mutta yhtä lailla iloitsin kaverin koiran upeasta riistatyöstä riekolle, josta myös yksi lintu eräksi saatiin.  Hienoa oli myös huomata, että minäkin jaksan ja osaan - kuntosalilla ei ole käyty turhan takia, pysyin hienosti mukana. Toki tuli ryssittyäkin, lähdin kiväärin kanssa hakemaan latvalintua, mutta en vaan onnistunut pääsemään järkevän ampumamatkan päähän. Toisella kertaa mentiin aivan liian lähelle, ja koko parvi siivitti hyvissä ajoin, eikä kukaan päässyt ampumaan järkevältä hollilta. Näistä opiksi!

Aseena minulla oli Benelli 828U Sport Magnum - ja pelkkää hyvää sanottavaa. Olisihan niitä kevyempiäkin aseita toki, mutta tämä on mukautuva. Voin ladata pitempääkin (12/76) patruunaa, magnumia, terästä - kaikkien kanssa ase toimii moitteetta. Toki teräksen osalta voi ja kannattaa testata eri patruunoita, mikä tekee  parhaimman kuvion. Ase sai myös ansaitsemansa huollon; tässä yhteydessä on hyvä muistaa, ettei asetta kannata tuoda suoraan kylmästä lämpimään, vaan antaa sen "temperoitua" - jottei aseeseen kondensoidu kosteutta. Piippujen putsaus, vähän rasvaa (esim. Frog lube, joka on myös ympäristöystävällinen) ja kuivaus ylipäätään - ja ase on taas valmiina seuraavaan päivään. Jään odottamaan seuraavaa kertaa - nyt on taas sorkkajahdin vuoro. Kuvia Instassa.

Muuten. Ihan parasta jälkiuunileipää on Putaan Pullan Jykerö.

What an awesome landfowl hunt - once again. It always seems to be the highlight of my (hunting) year, and this year was no exception. This year was special also because I had to take my GSP to the vet to check out the tumors he has, still waiting for the biopsy results. At least he has had a lot more energy compared to last year. A full car (as always, even if some attempt had been made to get rid of the excess amount of luggage) and off we drove. 

Our destination has no running water, no electricity and barely any internet access either, but a lovely sauna and a cottage with everything else; stove, candles and flashlights. And ofcourse, full set of kitchen ware. 

The landfowl is no easy catch. During 6 days I walked over 70 km carrying my Benelli 828U Sport Magnum (weight 3,65 kg). Wetlands, hillsides, rocky valleys.. After the nights got cold, the undergrowth froze - and it made a loud sound under each step. It was next to impossile to get close to the birds. Luckily we then got snow, and our travel was less noisy, but also it got physically a bit harder. I was happy to notice my frequent visits to the gym paid off!

I shot twice, missed the first willow grouse, but had a beautiful male capercaillie, rather big one, too with a smooth swing. More skeet clay pigeons for me!!  Our party had another capercaillie and a willow grouse, so there´s plenty left :) We had really good food; we had brought some white-tailed deer fillet and some moose for a stew, so we had a feast each evening after sauna. My GSP also had a feast; he went to the next door neighbor and stole & ate a week´s portion of macaroni & minced meat casserole, so I gave my deer fillet to the neighbor as my apology..  

Lovely landscape, enjoyable hours and kilometres in the area - this is what a call a proper way to spend my autumn break. Pics in Instagram under my nickname The Quality Spinster.