Uutiset - News

Huikeat kilometrit yhteisissä metsissä // Awesome miles in common property

Metsähallitus hallitsee valtio-omisteisia - siis meidän veronmaksajien omistamia - maita, joita on 12,6 miljoonaa hehtaaria, siis lähes kolmasosa koko Suomen pinta-alasta. Kiitos jokamiehenoikeuksien, on kaikilla mahdollisuus nauttia näistä osin vallan upeista hehtaareista haluamallaan tavalla; myös metsästäen.

  

Tämä reissu on vuotuinen kohokohtani, niin tänäkin vuonna. Nyt oli mahdollisuus olla kaksi viikkoa - ja nälkä vaan kasvaa syödessä. Odotukset olivat korkealla, sen verran hyviä uutisia aikaisemmin lähteneiltä kuultiin. Ja odotukset olivat ihan paikallaan - koskaan ei kanalintureissulla olla nähty yhtä paljon teeriä, riekkoja, metsoja, pyitä. Muutama haukkakin. Upeaa! 

Lintujen ei paljous ei kuitenkaan anna juuri armoa - kilometrejä on kuljettava, jotta pääsee edes ampumahollille. Runsaudestaan huolimatta, linnut olivat hyvin arkoja, eivätkä ne jääneet koiran seisonnalle odottelemaan. Koirista puheenollen nyt on tullut se hetki, että on todettava, ettei minulla ole kanalinnustukseen toimivia koiria. Seisoja on sunnuntaimetsästelijä, liikkui kyllä paremmin kuin vuosiin, muttei se erityisen kiihkeästi viitsi hakea ja hakeutua linnulle. Noutaja menee miljoonaa, mutta nimenomaan jalat edellä - se ei malta analysoida hajujälkiä, kun matkantaittuminen on tärkeämpää.

Pomppulintujen varassa siis olin, paitsi ne kerrat, kun pääsin upean Sisun matkaan. Aivan poikkeuksellisen hyvä hakija ja löytää lintuja hämmästyttävällä tehokkuudella. Sisu muuten olisi sopivankokoista (pienehköä) ja metsällä toimivaa narttua vailla valmis siitokseen! Mäntykorven Anselmi on hieman liian korkea ollakseen rotumääritelmän rajoissa, mutta sen metsästyshalu, sen luonne, sen ulkomuoto, karva - UPEA!! Olisi todella sääli, jos tällaisilla metsästysominaisuuksilla ja arkeen sopivilla luonteenpiirteillä oleva uros jäisi käyttämättä. Se on kuitenkin rakenteeltaan kevyt, joten se jaksaa väsymättä painaa päivästä toiseen aivan ällistyttävällä metsästyshalukkuudella! "Sisu" on myös erinomainen esimerkki siitä, ettei koetuloksilla kannata jalostaa - niiden perusteella Sisu jäisi varmaankin valitsematta - mutta näinä vuosina, kun olen saanut Sisun matkassa kulkea - olen vakuuttunut!

bretoniuros Mäntykorven Anselmi "Sisu"
brittany male Mäntykorven Anselmi

Metsähallituksella on hoidossaan olevista metsistä 53 % talouskäytössä - eli sieltä saadaan valtion budjettiin kipeästi kaivattuja tuloja. Ne näkyvät luonnossa myös avohakkuina. Meillä on vain kolme taloudellisesti merkittävää puulajia; kuusi, mänty ja koivu. Juuri nyt ilmastonmuutos ei erityisemmin näy, kasvu on hieman nopeutunut ja kirjanpainaja jatkaa kiipeäsmistään pohjoiseen. Mutta kuivuus ei ole samanlaisissa mittasuhteissa, kuin mitä näin syyskuun alussa Thüringenissä, missä on jo luovuttu toivosta, että kuusta voidaan siellä enää jatkossa kasvattaa. Avohakkuu on taas kuusen näkökulmasta usein ainoa taloudellisesti järkevä vaihtoehto - se tarvitsee valoa kasvaakseen. Toki avohakkuu näyttää rumalta ensmmäiset pari vuotta, sitten sen jo kasvaa uutta taimikkoa. Metsokin on sopeutunut ja sitä tavataan myös hakkuilla ja taimikoissa. Samoin riekkoja löysimme taimikoista.

Päivittäin kävelin muutamasta kilometristä (puolikkaita ja vapaapäiviäkin pidettiin, että koirat jaksaisivat) reiluun 12 kilometriin, päälle sauna ja hyvää ruokaa parhaassa seurassa. Ei ole kanalinnustuksen voittanutta. Metsästysalueet ovat niin laajoja, > 110.000 ha, ettei ole pelkoa ruuhkasta. Tänä vuonna olisin valittanut PÄÄTIEN kunnosta, mutta sitäkin ryhdyttiin kunnostamaan ennen reissumme päättymistä.

Saalistakin saatiin - ja Benelli 828U Sport osoittaa, että yhdelläkin aseella pärjää, tosin mitään särkymävaraa ei sitten ole. Luvat, aseet ja panokset muuten tarkistettiin Rajavartioston toimesta. Linnut eivät vielä nouse oikein latvoihin, Benelli Lupolle ei ollut hommia tällä kertaa. Lintupataa on syöty useina iltoina - kylläpä se maistuu saunan jälkeen hyvässä seurassa. Mukanamme seikkailleet vieraamme pohtivat nyt uudestaan, missä ruumiillisessa kunnossa kanalinnustamaan kannattaa lähteä, jos saalista meinaa saada. Toki maisemia ja muuta elämystä saa vähemmälläkin puurtamisella. Minulle on kuitenkin kunnia-asia taivaltaa ja olla ruumiillisesti väsynyt päivän päätteeksi - pysyy selkäkin kunnossa, liike on lääke!

---

What an awesome fortnight we had upland hunting! This year we wanted to stay for two weeks exploring two major hunting areas, had some guests and our usual company, four-legged included. And it turned out to be an absolute highlight of my year. Never before had we seen so many game species; black grouse, capercaillie, hazel grouse and willow grouse - and plenty of them!! Willow grouse used to be so rare that hunting was forbidden, but now the population is doing just fine!

By no means does this mean that hunting was easy and the game bag plentiful 😁 - like before it takes miles and miles of footwork and great dogs before there´s anything to cook. But we did get to eat super taste game bird stew with chanterelles - ans a glass of decent red. Eating well is important to us - even if there´s no running water nor electricity for cooking. 

Having two weeks meant we could allow our dogs and ourselves a day off, go see some sights, rest, do some maintenance at the cabin take care of our gear. I am hoping this minimum of two weeks upland hunting is here to stay. Last year we made two trips, but ofcourse we save a lot money by tarvelig just nce for a longer period of time.

Dogs. Mine are pretty useless, when it comes to finding the birds AND being able to shoot them. The old pointer has become a tru senior, even if he did move well, but there´s no passionate serach effort by him, the retriever would run a week without a break, but often he misses the birds, he´s so busy just covering miles!! Fortunately there are some really, really good hunting dogs - and I got to hunt with them, too. This year my favourite was "Sisu", a brittany with an awesome nose and legs to search large areas with ease! Absolute adore this dog - could consider his pup, should he ever be used in breeding.

I carried my Benelli 828U Sport, it weighs 3,65 kg which I find ok. My mount has improved, so the chances I got I was able to execute quite well. On quite a few occasions I simply could not shoot because of safety reasons; either a dog or a fellow hunter was too close, or I was not sure where he was, so I let the bird fly. There was also a check by the border patrol, just to make sure license, guns and cartridges were lawful. 

So I´m back home and gettingready for the deer/moose season. First hunt is tomorrow. Excited to go!!