Uutiset - News

2024!!!

Sopivasti vettä, lunta, räntää ja paistetta uudelle vuodelle! Tämä on hyvä hetki minunkin katsahtaa taaksepäin, mitä kaikkea on tullut tehtyä - tai jätettyä tekemättä. Olin aikanaan aktiivisesti mukana noutajatoiminnassa, kunnes se alkoi todella tuntua noutajalta - liika on liikaa ja olenkin jättänyt kaikenlaisen metsästyskoirakoetoiminnan taakseni. Seisojan kanssa kävin sen nuoruusvuosina hankkimassa NUO3 -palkinnon - ja muistan koiran olleen ykkösessä kiinni aina siihen kylmän linnun noutoon asti... Sittemmin on ollut terveyshuolia ja pian 10-vuotiaana se on eläkeläinen, välillä innokkaampi ja näin pakkasilla ei ollenkaan innokas. Noutaja sen sijaan ei juuri pakkasesta välitä ja siitä on tullut todella mainio kumppani!

Koirakokeiden sijaan on tullut aina vaan enemmän metsästys ja ammunta. Ja kuinka ollakaan, olen löytänyt itseni ampumaradan kahviosta kahden viimeisen vuoden ajan - ja nyt se riittää. Vaikka se onkin lähtökohtaisesti varsin mukavaa, porukka on hyväntuulista ja suurimman osan väestä tuntee - mutta omalle ammunnalle se ei tee hyvää. Vaikka periaatteessa on mahdollista harjoitella ainakin kahdesti viikossa, käytännössä laadukkaita harjoituksia on ollut vain muutama - aina on kiire takaisin kahvioon tai kauppaan tai milloin minnekin. Ja kun muut ovat lähteneet, minä olen jäänyt kuuraamaan vessoja...  SM-kisat Hyvinkäällä menivät ihan perseelleen - ja ihan oma syy. Pitää oppia sanomaan ei. 

Metsästys on ollut päättyneen vuoden aikana ihan huippua! On tullut kanalintuja, peuroja ja kauriita - hirvi edelleen kiertää passipaikkani, tai sitten se ei ole sallittu yksilö. Mutta isona kohokohtana Saksan reissu maan itäosiin, Thüringenin osavaltioon. Upea haukkametsästysnäytös, fantastisen hieno (sisä)ampumarata, jossa suoritettiin saksalaisen metsästyskortin ampumakoe ja päälle 30 asteen helteessä kytiskeikat, jonka aikana näin vain yhden ketun. Ja opin, ettei saksalainen metsätalousinsinööri ammu kettuja, koska ne pitävät jyrsijäkannan kurissa! En ampunut sitten minäkään.

Omat peurani olen tällä kaudella ampunut kytikseltä, ajojahdissa mokasin oman tilaisuuteni - ja olisi ollut nuoren mäyräkoiran ensimmäinen - huono minä!! Mutta kerrankin ammuin edestä ohi, olisiko saliharjoittelu tuonut vähän säpäkkyyttä tekemiseen..?? Ja kausihan vielä jatkuu joitakin viikkoja - kun nyt pakkanen lauhtuisi!

Salilla olen käynyt 63 kertaa. Eihän se tee kuin reilun kerran viikkoon, mutta lasketaan siihen päälle kuitenkin kotitreenit; on ollut kehonpainotreeniä ja sitten pikkuhiljaa olen saanut vähän tarpeistoakin; on parit käsipainot ja levypainoja tankoineen. Töissä on ollut sen verran kiirettä, että syksyllä ei vaan ehtinyt niin usein, kuin olisin halunnut. Kevään polttoaineen hinnoilla himmasin muutaman kerran - 2,5 euroa diesellitrasta on liikaa. Nyt sitten eletään pörssisähkön aikaa - huomiseksi lupaa klo 8-9 kilowattitunnille 59,9 senttiä, eikä siinä ole sen enempää sähköyhtiön marginaalia kuin verkkoyhtiön siirtohintaakaan. Patterit pysyvät kiinni!!

Ja sitten on tämä saatavuusongelma. Olen huvikseni tarkkaillut kiväärin patruunoitten hintoja. Perinteisen kolmenollakasin saatavuus on parantunut, mutta edullista ei ole missään! Range 64-65 euroa käyttämissäni liikkeissä ja Sako Powerhead Blade (9,7 gr) 70-75 euroa/20 kpl. Huvikseni katsoin myös RWS:n patruunaa ja siinähän löytyikin jo hintaeroa; pahimmillaan 20 kpl maksaa 109,90 (5,50/kpl!!) ja halvimmillaan 4,15/kpl.

6,5 Creedmoor puolestaan on ollut saatavuutensa kannalta heikko. Tässä kohtaa on syytä huomioida, ettei aseita tai patruunoita voi tilata noudettavaksi Matkahuollon toimipisteestä (Postihan niitä ei ole kuljettanut enää vuosiin), vaan ne tulevat kotiinkuljetuksena, joka puolestaan tuo toimituskustannuksiin lisää vähintään 10 euroa. Niinpä kivijalkakauppojen suosiminen on paitsi fiksua, mutta usein myös edullisinta, mikäli sellainen vaan sattuu järkevän matkan päähän. Ratapatruuna on edullisimmillaan 1,58 ja kalleimmillaan 1,60/kpl. Metsästyslatauksella ja kupariluodilla maksetaan jotain 3,50 ja 4,25 välillä. Sanovat, että ilmaista lihaa metsästä... hehe..

Mutta uutta kohti! Enemmän fiksua treeniä, vähemmän vapaaehtoishommia. Olen ajatellut myös jättäväni mainion naisten ampuma/metsästysyhdistyksen eli Haulikkohelmet. Tulen vuosikokoukseen mennessä olleeksi kaksi vuotta puheenjohtajana ja sitä ennen muutaman vuoden hallituksessa ja nyt tuntuisi olevan aika saada olla rivijäsen! Opettelen siis sanomaan ei :) Katsotaan, kuinka kotkan käy!