Uutiset - News

Elämää Hirvikeijona, osa I

Vihdoinkin! Hirvijahdissa oman kiväärin kanssa! Peurajahti oli kaikessa kiihkeydessään rohkaiseva kokemus, nyt tiedossa ehkä olisi pitkäpiimäistä odottelua ja enemmän sääntöjä. Meillä oli lupa vasaan, joten valikoivaa metsästystä olisi ainakin luvassa. Otettiin ensimmäisenä päivänä jo vähän tuntumaa alueeseen, josko vaikka kanalintuja sattuisi kohdalle. Ainakin maastoissa oli mistä valita; ja sopivaa kuusitiheikköä, marjamätästä, mistä kanalintujen syödä. Toiveikas olo. Ja hirvituhoja taimikossa - kyllä siellä riistaa oli! No, kanalinnuista ei tietoakaan siinä vaiheessa, kun oli seisojat haussa, tuulesta ei vähääkään apua. Tulipahan käveltyä ja saivat koiratkin lenkkinsä.

Lauantaina sitten hirvikamat niskaan ja liikkeelle. Käskynjaossa kerrottiin, että piti päästä haukulle tai sitten jos passiin sattuu vasa eksymään, niin siitä sitten vaan. Mutta ei pitänyt ampua pakenevaa hirveä, ettei nuori koira opi ajamaan. Koiralle halutaan kiinteä löytöhaukku, niin se oppii oikean toimintamallin. Tämähän nyt sitten aika usein tarkoittaa sitä, että koiramiehellä on paras mahdollisuus saada hirvi tähtäimeen - niinpä meillekin tarjottiin mahdollisuutta mennä koiramiehen mukaan, jos sellainen tilanne tulisi. Minulle se passissa istuminen kyllä passaa - siellä sitä saa olla rauhassa omissa ajatuksissaan, tarkkailla ympäröivää luontoa ja seurata koirien työskentelyä. Tekniikka on tullut jahteihin, mutten jaksa pitää sitä pahana asiana. Olimme tunnetulla susialueella, joten on myös turvallisuusasia, että koiran sijainti tiedetään koko ajan.

Lauantain tuhnukeliä pidettiin kyllä varsinaisena "hirventappokelinä", mutta tuulta ei ollut ja kostea ilma painoi hajut maata vasten - emme saaneet yhtään hirveä haukkuun. Kävin vielä seisojan ja paikallisen isännän kanssa ihan fantastisilla metsomailla, tuloksena 2 tyhjää seisontaa. Seisojasta huomaa, että sen itseluottamus alkaa horjumaan, kun onnistumisia ei tule..

Sunnuntaina uusi yritys ja Hirvikeijona taas passiin. Meillä oli parhaimmillaan kolme koiraa ja alkoihan tapahtua, kun oli tuulta ja tuiskua. Samalla tuli testattua Sastan hirviluvallinen camotakki ihan tosihommissa - toimii! Ei tuule läpi, mutta on kevyt päällä. Meillä oli fantastinen porukka koossa - lounaaksi oli molempina päivinä peura/hirvenlihakeittoa ja muuten on nappivalinta, kun on muutaman tunnin kyyhöttänyt passipaikalla tuulessa ja tuiskussa! Ensilumikin on siis koettu!

Toisena päivänä koirat saattelivat hirviä kaukana omasta passipaikastani ja haukussa oli myös muhkea sarvipää, joten lupa jäi lopulta käyttämättä tämän viikonlopun osalta. Joka tapauksessa ollaan taas kokemuksia rikkaampia ja hulvaton meno maistui sekä jahdissa että jahdin jälkeen, olemme nauraneet toisillemme ja itsellemme, nauttineet erinomaisesta ruoasta. Tarjolla oli eksoottisemmasta kengurusta lähtien kaikkea hyvää ja herkullista. Ihana rantasauna kruunasi huikean hienon viikonlopun, näitä lisää! Riistaklubia voi suositella :)