Uutiset - News

Peurakausi jatkuu // Deer season continues

Kytisjahti herättää intohimoja puolesta ja vastaan. Osa paheksuu sitä, että peura ammutaan kun se ruokailee pellossa, osa näkee mahdollisuuden valikoivaan metsästykseen. Meidän seurassa ei ammuta mahtipukkeja ennen kiimakautta, joten on tärkeää tunnistaa yksilö. Ajojahdissa ei ole aina mahdollista laskea sarvipiikkejä, meillä ei lähtökohtaisesti olekaan rajoituksia muualla, kuin kytiksellä. Ei yli kolmepiikkisiä. Kytiksellä saa pääsääntöisesti hyvän osuman ja peura kohtaa loppunsa ilman pakomatkaa - laadukkaampaa lihaa!

Kytiksellä on mukavaa katsella maisemia, tänään myös toivottoman kaukana olleita peuroja. Isoja pukkeja tappelemassa keskenään, joten ei ollut väliä, vaikka ne olivatkin yli 200 metrissä. Alue on laaja peltoaukea ja pääsääntöisesti ampumamatkat ovat malttia vaativia. 

Tähän aikaan vuodesta päivänvaloa on vain vähän, iltapäivän valo loppuu lyhyeen. Enäähän ei keinovaloa tai lämpötähtäintä saa käyttää, joten on tultava toimeen ilman. Minä kyllä kannatan ehdottomasti lämpökameraa - se tuo turvallisuutta, kun voi varmistaa taustan. No, sellaista ei (vielä🥶) ole, irrallaan sellaista saa pitää, se ei vain saa olla aseessa kiinni. Syysoraalle näki vaalean lehmän hyvin ja sen ammuin. Pikkupukkia olin katsellut myös, eikä se juuri päätään nostanut, kun ammuin - mutta en saanut sitä enää rehellisesti ristikkoon pimeyden laskeuduttua, joten jätin ampumatta. Sydänlaaki ja peuran taivallus loppui tuskitta, lihaa tulee tästä yksilöstä varmaan joku 20 kg. Toinen lapa ei ole kelvollinen, muuten kyllä kaikki on ihan syötävää. 

Normaalisti ammun Sakon Blade -patruunalla, joka on lyijytön. Nyt ne ovat päässeet loppumaan ja olen ladannut Sako Superhammerhead -patruunoilla. Käyvät kyllä mainiosti, joten en voi valittaa. Mutta kyllä täytyy käydä kaupalla - vaikka sitten Eräkolmiossa, joka avaa ovensa uudessa myymälässä Lammilla. Avajaiset perjantaina!!

**

Today I shot my 23rd deer, a female, rather big one. She weighed 46 kg. She came from the forest into the cloverfield and started coming towards me. I need my game to face me sideways, this way I know the filets and the rest of roasts are fine. I don´t care about the trophies, I like to eat my kill! So I was waiting for her to show me her side, she even jumped across a ditch and she did me a favour, as she was light in color and I could see her very well against the winter rye field. I squeezed the trigger.  I did try and find another target, as there was a young buck who just kept grazing - but I did not see him clearly any more, so I let him be. Last thing to do, is to mess up a perfect shot by an uncertain one.. So I´ve got a white-tailed doe. Me - happy, having glass of Michel Kuntz 2019 Impflinger Sankt Laurent "Im Kastanienholzfass gereift". Vielen Dank, Nico! Und Weidmannsheil!!