Uutiset - News

Kauden 1.peurakaato // First deer down

Noin 6 kertaa olen tullut takaisin tyhjin käsin, vaikka peuroja on näkynyt runsaasti, mutta vääränlaisia ja/tai liian kaukana. Näin alkukaudesta ja ennen kiimaa meillä saa kaataa vasoja, lehmiä ja pikkupukkeja.

On ollut loistavaa alkusyksyn iltaa, tihkua, sumua ja tuulta, mutta ainahan kytiksellä on mukavaa istua ja tarkkailla luontoa. Olen ollut tarkoituksella yhdessä paikassa, jotta oppisin vähän tuntemaan siellä liikkuvien eläinten tapoja, ja ne tyypilliset ilmaantumispisteet jo tiedänkin, mutta joskus ne vain päättävät kokonaan olla tulematta. Isot pukit ovat aina ne varovaisimmat. 

Viime vuonna vasoja tutui olevan kovin vähän, tänä vuonna niitä ainakin näkyy enemmän - ja vaikka seuran kaatoluvut ovat tähän mennessä kovin vaatimattomat, on havaintoja kuitenkin runsaasti. Mutta tässä kohtaa kautta ravinnosta ei ole puutetta, miksipä ne pelloille tulisivat, kun petojakin on. Yksi ilta palatessa oli ilveksen pentu tien penkassa - herttainen näky!

Jos ei ole tullut mitään muuta, niin supikoira kannattaa ja pitääkin aina ampua, haitallinen vieraslaji kun on -  ja yksi sellainen tälle kaudelle on plakkarissa! 

Edellinen kytiskeikka oli ensin kovin hiljainen, kunnes sitten metsänsiimeksestä alkoi ilmaantua päitä - lehmä vasan kanssa, hieno pukki, joka on kasvamassa täyteen kukoistukseensa ja vähän vaatimattomampi pukki. Kaikki jäivät tuhottoman kauas, joten tyydyin vain katselemaan niitä kiikarin läpi. Olin muuten vaihtanut Swarovskiin patterin ja ihmettelin, kun valo vaan vilkkui heikon latauksen merkiksi, kunnes tajusin, että hemmetti! Vehkeessähän on kaksi patteria, joista sitä varapatteria en ollut vaihtanut vielä kertaakaan. Nyt taas käy ja kukkuu!

Sitten pellon reunaa asteli lehmä kahden vasan kanssa. Matkaa noin 150-170 metriä ja milloin kinkut minuun päin ja milloin taas pää apilapellossa kohtisuoraan. En halunnut myöskään ampua niin, että toinen vasa olisi suoraan ensimmäisen takana, joten odottelin. Päätös ampua tai olla ampumatta piti kuitenkin tehdä pian, hämärä alkoi jo laskeutua, enkä halunnut aiheuttaa tilannetta, jossa hyvääkin osumaa olisi seurannut piinallinen etsiskely metsäkaistaleella.

Sitten toinen vasoista pysähtyi sopivasti poikittain ja puristin. Se kaatui ja toinenkin vasa olisi ollut hollilla, mutta jätin sen ampumatta. Ei pidä ahnehtia, kausi on nuori ja onnistunut kaato oli juuri sitä mitä haluttiin - ja viime vuonnahan vasoja oli vain vähän.

Niinpä nyt on roikkumassa hyvin ammuttu vasa, ateriakaveriksi pullo Ripassoa - ei huono! 

Asiasta kolmanteen; pohdin jo tovin jatkaako tätä bloggaamista, lukeeko näitä kukaan, mutta sitten päädyin, että kyllä jatkan - nämä ovat itselle mukavaa muisteltavaa. Eilen kirjasin kauden ekan kaadon ja nyt ollaan tasaluvuissa, mitä sorkkaeläimiin tulee. Ja kirjoitan myös itse (siis en käytä käännössovelluksia) englanniksi (ja joskus saksaksikin), mutta ne eivät ole tarkkoja käännöksiä, joskus jopa jotain ihan muutakin - jos tykkäät lukea, niin jatka vaan kieliversionkin puolelle!

Benellin puolellakin tapahtuu. Rata- ja metsäaseen malli 828U S, BE.S.T -käsitellyin metalliosin ja A.I -piipulla (vähemmän kitkaa, kovemmat vauhdit ja sitä myötä parempi peitto ja läpäisy) on ollut hyvässä huudossa. Olen ollut sitä koeammuttamassa ja aseesta on kyllä tykätty. Painoa 28" piippuisena 2980 g - just sopivasti niin metsään kuin radallekin! Varteenotettava vaihtoehto, jos uutta päällekkäispiippuista monipuolisiin hommiin on vailla. Ruodon esittelyteksti on lisäksi aivan fantastinen: "...mullistavan ylivilkkaan haulikon, joka yhdistää perinteisen eleganssin vallankumouksellisiin....". Ei se ylivilkas ole, ellei sen kantaja ole sellainen 😁🔆!!

So we do ambush hunting at the moment. It´s when we go out to the highseats before the darkness sets in, and wait for the deer to arrive to the field. A moose calf would be very welcome, too. I´ve been out about half a dozen times, and to  my delight there has been quite a lot of deer, but either too far away - more than 200 meters - or the wrong kind. At this time before the rut we do not kill big bucks and focus on the young. So finally yesterday the right kind appeared; a female with two young, perfect! They were eating at the end of the clover field and I waited to make sure I had the side of either of the calves facing me. They took their time, grazing and following the female. There was a point I had a perfect aim, but the other calf was right behind the first one, and I hesitated to take the shot, so I waited and then squeezed the trigger, and I had my first deer of the season. A small buck, which weighed about 12 kilos. Actually we made plans to take the meat to be smoked - maybe invite some friends over for sauna & dinner, that sounds like a lot of fun!

We have also been duck hunting, and the dogs absolutely love it! There are quite a lot of mallards, but the Canada geese have not been around, yet. But at least we have had some mallard with chanterelles and "annabella" potatoes, you cannot go wrong with that menu! I have had my semiautomatic w/ me, and my labrador has specialized in finding the empty shells after the shoot. If there is one thing I do not like about the semiautomatics, it is the shells flying out, and unless you look for them immediately it´s anything but nice when the darkness falls. So a good labrador will get that job done, too!

I have had this website since 2009, and for a while there I thought about quitting, but I do like to think of this as a diary, which will remind me of the things that have happened, places I have visited, so decided I will continue. So far, this site has had over 110.000 visitors and on the busiest day over 8200. A lot ofcourse some kind of bots, but there are some folks who read this, so even if I am not looking for any sponsorships - I´ve turned down dog clothes and training gear - if this gives someone an interesting/entertaining read, then that´s fine by me.

Next up is the opening of the drive season and trip to Germany - cannot wait!!!