Uutiset - News

1.kauris // My first ever roedeer

Saan kollegalta erinomaiset vihjeet. Mene, nouse mäen nyppyrälle, kierrä sen pellonpuoleiselle kyljelle ja odota. Ne tulevat kyllä, sanottiin.

No, lähden kivääri, ampumatuki ja istuin kainalossa menemään ja enpä ehdi oikein mihinkään, kun saarekkeesta karkaa viisi kaurista. Eikä ole ase edes ladattu - ajattelin, että se tästä kyttäyskeikasta. Mutta kun täällä ollaan, niin en heti ole valmis antamaan periksi. Asettaudun ja odotan. Keli on tihkusateinen, mutta valoa on hyvin. Kun valitsen ampumasuunnan kohti taustalla nousevaa penkkaa, on ampuminen täysin turvallista. 

Kytisjahdissa voi uppoutua ajatuksiinsa, tai antaa mielen levätä ja olla ajattelematta yhtään mitään. En ole mikään himokyttääjä, päivän ajojahti oli varsin viileä - tuuli tunkeutui luihin ja ytimiin, mutta kun majalla oli porukkaa, tiesin, että apuakin saa, jos vaikka isompi peura sattuu kiikariin. Kiintiöt on täytettävä - ja olen jo pitkään ajatellut, että seuraava saalis on sitten kokonaan minun leikkaama - suolistuksesta paistin, fileiden ja jauhelihaksi menevän irrotteluun. Meillä on tapana ottaa takki pois ja jättää sitten ruho ensin jäähtymään, nostamme sen sitten viimeistään seuraavana päivänä kylmiöön. Siellä se saa olla noin viikon ja se leikataan. Olen vastikään tutustunut tekniikkaan, jossa lihat leikataan viilentymisen jälkeen samantien vakuumiin ja jätetään jääkaappiin raakakypsymään. Sitäkin pitää kokeilla.

Siinä ajatuksissani huomaan, että sieltähän lähestyy kauriinvasa, hypähtelee koko ajan lähemmäksi, välillä pysähtyen maistelemaan pellon antimia ja sitten taas etenee. Se on tuulen yläpuolella, eikä se havaitse minua, kun olen liikkumatta. Tarkkailen sitä Swarovskin Z8i:n noin 8x suurennoksella, ja tarkkailen sitä vielä tovin. Se saa tulla noin 60 metriin, tähtään, puristan ja kauris sinkaisee eteenpäin. Suoravetoisella ei ole temppukaan vetää nopeasti toinen, kauris kaatuu. Ja olen tyytyväinen, olen oppinut jotakin. Toimivat välineet, kiikari ja huippulaadukas Swarovskin kiikaritähtäin sekä viileä harkinta - kauriinlihaa pakkaseen ja lautaselle!

Kaadolla totean, että ensimmäinenkin olisi ollut tarpeeksi, mutta molemmat ovat hyviä osumia, eikä lihaa mene hukkaan. Eikun avaamaan, kurkku, maha auki ja sisäelinten irrottaminen mahalaukkua rikkomatta. Saan homman hoidettua ja kauriin naarasvasa on sen verran kevyt, että saan se helposti omin voimin autolle. 

Majalla riisun siltä takin, saan apua peräaukon ja virtsarakon irrottamiseen, apua tarvitsen myös pään kanssa - missä se atlasnivel nyt olikaan..  Mutta siellä se ruhopainoltaan noin 10-kiloinen kauris nyt roikkuu noin perjantaihin ja leikkaan sen. Se on seuraava juttu se!

After a cold day in a drive hunt,  decided to go and stalk. Something I don´t do that often, I prefer the social element of drive hunts, but I was keen on getting a kill so that I could practise meat cutting. We do have quite a lot of roe deer in our hunting grounds, but also some landowners, who have chosen to shoot them by themselves, so it is off limits in certain areas. I have never shot one, so I was excited when I was told this particular venue usually had roedeer AND it was allowed. 

When I arrived, I took my rifle, shooting stick and a shooting stick seat. It is really important to shoot accurately, especially when stalking - at this time of the year, the darkness sets in already at around 5 p.m. Nobody wants to get out to look for a wounded, badly shot game. This particular venue is a large field, so the visibility is good, there is nothing on the way, which may trick into shooting too far. I did not take more than perhaps 10 steps from my car, and a small party of roe deer took off and my first thought was.. bugger!! 

But I decided to stick to my plan, and as instructed by a more seasoned colleague, I took my spot and waited. Not too long, and I saw a young roedeer approach me. She made her way towards me, stopped, tasted whatever was in the field, took a few steps.. I followed her and let her come closer. When she was about 60 metres from me, I took the shot. She bolted forward, so I decided to take another shot, and she fell.

Turned out, my first shot would have been enough - but better to be safe than sorry! This is going to be the catch I will handle all by myself, so field dressing, getting the coat off and finally cutting the meat. First two steps are now done, I did get some help from my collegues, better to ask than make a mess - but I did ok, and now I am going to let it hang for a few days and then cut the meat. That´ll be exciting! That story to follow..