Sorkkakausikin avattu // Hoofed Season Opened

02.09.2020

En mitenkään erityisesti perusta kyttäysjahdista; siitä puuttuu koirat ja ihmiset :) Mutta kaudenavaukseen piti silti päästä, ja kyllä kannatti! Sain passipaikakseni hirvitornin pellolta, ampumasuunta metsäänpäin. Ilma oli todella kaunis ja lämmin, mikäpä siinä oli istuessa. Tosin kaudenaloitus pääsi taas sillä tavalla yllättämään, että mukaan ei tullut lippistä ja istuinkin oli väärä, mutta sentään ase ja panoksia. Edellispäivänä oli kokeiltu, että Sako Blade tekee aseessani, minun taidoillani kelvollisen kasan, eli Swarovskin säädötkin just eikä melkein kohdallaan. 

Kun peuroja alkoi näkyä, ne olivat kaukana metsänrajassa, ja vaikka ne kiikaritähtäimen läpi  (suurennus max 15 x) toki näkyivät selvästi, päätin, että sinne en ammu, haavakkoa ei halua kukaan. Emä tuli ensin ja kun hetken malttoi odottaa, perässä seurasi yksi tai kaksikin vasaa. Ne menivät metsänreunaa pitkin, minulle liian kaukana.

Kauden_2020_eka_01092020.jpgIllan jo hämärtyessä huomasin takaani, kielletystä ampumasuunnasta jotakin liikettä ja varovasti katsoin. Kaksi naarasta. Seurasin niitä hetken, tuleeko perässä vasa tai useampi. Alkuun ei mitään ja sitten taas kuin varkain, takanani oli pienikokoinen lehmävasa, joka söi kaikessa rauhassa, autuaan tietämättömänä läsnäolostani. Vanhemmat lehmät sensijaan kyllä näkivät minut, mutta eivät reagoineet, vaan jatkoivat nekin oloaan. 


Päivänvalo alkoi hiipua kovaa vauhtia. Swarovskin ristikon punapisteen vaihdoin yöasetukselle, niin ettei se ole liian kirkas - toki sitä saa vielä erikseen säätääkin. Mutta yöasento oli juuri hyvä. Näin edelleen oivallisesti, oli hauskaa seurata metsänrajassa kulkevia eläimiä, kun kulkivat eteenpäin pellonreunaa, pysähtyen välillä syömään.

Vasa lähestyi minua takaa, kun olin aivan hiljaa liikkumatta, se malttoi mielensä ja kulki hitaasti kohti emäänsä. Vanhemmat lehmät sensijaan alkoivat jo antaa varoitusmerkkejä, mutta ne kaikuivat kuuroille korville. Kun vihdoin sain vasan sopivaan paikkaan, pääsin ampumaan alas ja ilman vaaraa kimmokkeista, muistin puristavan laukauksen ja vasa putosi niille sijoilleen.

Kauden ensimmäinen eräksi! Tiedossa priimalihaa!! Koko seurueemme saalis oli 3 valkohäntäpeuraa ja yksi hienosarvinen kauris. Urakkaa silti riittää, alueemme runsas peurakanta näkyy sataa hipovassa kaatokiintiössämme! Kannamme kortemme kekoon myös liikenneturvallisuuden nimissä.


Ambush hunting (oder Pirsch auf Deutsch) starts the hoofed season, and even if I prefer drive hunting (with dog/s), I wanted to go - after all, season opening is always something special! We were about 8 hunters and we divided the stalking venues, and mine was on a field facing a forest, 2 allowed shooting directions, but I had to watch out the distance. With a powerful riflescope it´s easy to make a mistake, as the game appears to be a lot closer than it actually is.

Lovely, warm, late summer weather - what´s there not to like?! There was movement, too. I watched the deer appearing from the forest, but they kept to the side of the field, and were too far away from me. 

The dusk was falling, and two females came to the open field. I had to wait to see, if they were followed by their offspring - and sure enough there was one. I noticed some movement from the corner of my eye. I stayed still, and sure enough a calf had come to the field and was eating peacefully. We always take precautions and our e-map contains the allowed/forbidden shooting directions, this calf was on the latter. The two females approached me, clearly noticed my presence, but kept on with their business. The sun was quickly fading, I could still see very clearly thru my riflescope, the technical data reveals my Swarovski has 93 % light transmission! I switched the illumination into twilight mode, so the red dot was not overly dominating.

I kept waiting, standing absolutely still to see, if the calf would come in front of me. It was no more than 15-20 meters away, but I was not allowed to shoot there. So I waited. The females got a bit anxious and started to move away from me, but the calf paid no attention, but kept on grazing. Step by step he came to my reach, I followed, held my breath and squeezed the trigger. My Sako Blade, which I tried the day before, did the trick and he was dead instantly. My first deer of the season - and it´ll be a feast on the dinenr table!!

2020_eka_kytis.jpeg

27.10.2020Mistä tuntee laatuaseen?
25.10.2020Kanalinnustamassa // Landfowling
26.09.2020Ajojahtikausi alkoi // The first drive of the season
13.09.2020Benelli & teräs // Benelli meets steel
04.09.2020Lyijykieltoa pukkaa // Towards the lead ban
02.09.2020Sorkkakausikin avattu // Hoofed Season Opened
21.08.2020Seurassa aina parempaa // Better with good people
10.08.2020Kauden aloitus // Season Opening
09.08.2020Päällekkäispiippuinen vs. puoliautomaatti // Gun Comparison
02.08.2020Akat ampumaan ja kuntoon! // Ladies´ s Shooting Event & Getting Into Shape

Siirry arkistoon »