Uutiset - NewsRiistan parhaaksi // Ethical Hunting Practises14.07.2020
 Olen viime ajat käyttänyt aikaani suorittamalla 5 opintopisteen edestä eläinoikeutta Helsingin yliopistossa. Luennoilla oli monenlaista näkökulmaa; pimeiltä keskiajoilta, jolloin eläin saattoi olla tuomiolla tekemisistään nykypäivään, jossa on sekä hyvinvoinnin että eläinoikeuksien näkökulma. Käsittelyssä olivat myös rikoslain eläimiä koskevat säädökset ja edellisellä hallituskaudella kesken jäänyt eläinsuojelulainsäädännön kokonaisuudistus.
Erinomaisia luentoja, loistavat materiaalit ja haasteena tiivistää kaikki noin 2.500 sanaan oppimispäiväkirjan muodossa. Oppimispäiväkirjan luonteeseen kuuluu kommentoitua referaattia, omaa pohdintaa, keskeisen substanssin löytämistä - ja minulle aina tärkeää, miten tätä tietoa voidaan soveltaa käytäntöön. Olen myös hanakka ottamaan kantaa, enkä suostu hyväksymään - ainakaan ilman pureskelua - kaikkea tarjottua.
Kirjoitin esseen kolmesta näkökulmasta; metsästäjänä, eläintuotannonkin opetustehtävissä työskentelevänä ja koiranomistajana - koskeehan eläinoikeus (melkein) kaikkia eläimiä. Aihe oli koukuttava. Sekä luennoilla että lähdeaineistossa oli paljon mielenkiintoista, osittain jopa ravistelevaa tavaraa - mutta oikeustieteeseen kuuluu, että mielipiteet ovat tärkeitä vasta kun ne osaa perustella oikeuslähdeoppia soveltaen.
Metsästäjänä tavoitteena on löytää ja ampua riistaeläin lain minulle suomin oikeuksin ja parhaalla mahdollisella osaamisella, jotta operaatio on kaikkinensa siisti. Riista löytyy, sitä ei ajeta näännyksiin, eikä haavakkoja ammuta. Pohdin omaa toimintaani.
Olen satsannut varusteisiin ammattilaisten opastamana. Kiikaritähtäimeksi olen valinnut Swarovski Z8i 2-16P -mallin, joka on riittävän järeä radalle, mutta soveltuu mainiosti myös ajojahtiin ja alkuillan kyttäykseen. Valmistajan mukaankin "Right At Home Anywhere". Kuluneen vuoden aikana se on opettanut minua hahmottamaan ampumamahdollisuuksia suhteessa omaan ammuntaosaamiseeni, en ensi talvenakaan ammu kiitävään pakolaukkaan. Tähtäin antaa erinomaisen selvän ja seurattavan kuvan, mutta helmasyntini on edelleen löytää se oikea ennakko. Olen tosin "edistynyt", läheskään aina en ole perässä, joskus osuma löytyy vitaalialueen edestä. Enkä yritä ampua erityisen kauas, vaikka 150 metrin radallakin on käyty ja 300 metrin rataa odotan vesi kielellä (tulossa mm.Lopelle!). Mutta riista ei ole harjoittelua varten. Siinä on aidosti toisella meistä henki kyseessä ja koska tarkoitus on saada saaliiksi syötävää lihaa, on osumalla väliä. En halua jahdata huonon osuman jälkeen eläintä pimenevään iltaan - ja niin me teemme, kun se huono osuma sattuu - ja toisaalta, verihyytymät paisteissa tai fileessä tekevät lihasta kelvotonta.
Eläinoikeudessa kyse on siitä, että asioita tarkastellaan eläinyksilön näkökulmasta. Radikaalimmat ajavat eläimille perusoikeuksia, joista oikeus elää olisi yksi. Vasta-argumenttina on ihmishenget ja talous. Hirvien lisääntyessä vapaasti lisääntyvät myös kolarit, eikä kukaan voi haluta yhtään hirvikolaria kenellekään! Vaikka valkohäntäpeura on huomattavasti harmittomampi liikenteessä, ei kukaan tietysti halua sellaistakaan kylkeensä, ja peurakanta se vasta valtaakin alaa. Hirvikanta on LUKEn arvion mukaan 87.200 eläintä ja valkohäntäpeuroja on noin 109.000 - ja viimeksimainitut ovat erityisen keskittyneitä maamme etelä- ja länsiosiin.
Jos harrastamani "harrastemetsästys" kiellettäisiin - kuka huolehtisi riistakannasta, jotta liikenneturvallisuus säilyisi nykyisellään, maa- ja metsätalouden vahingot jotakuinkin rajattuina? Olen vieraillut useilla saksanhirven metsästysalueilla Saksan Baijerissa ja siellä kannanhoito perustuu talviruokinta-alueisiin, jossa ne saavat tehdä myös metsätuhojaan rajatulla alueella. Yhden alueen yksi ruokintapaikka aiheuttaa pelkän rehun osalta yli 25.000 euron kustannukset vuositasolla. Sielläkään ei ole riittävää petokantaa ja toisaalta, asukas- ja liikennetiheys on ihan toista luokkaa verrattuna Suomeen. Meillä tällaiset ruokinta-alueet eivät ole mahdollisia yhtäältä pinta-alan ja väestötiheyden, toisaalta aiheutuvien kustannusten takia. On huomioitava, että metsästäjien toiminta tuo tuloja valtiolle, luvat ja maksut, näiden lisäksi metsästäjien tekemä työ (SRVA-toiminta mukaanlukien) on täysin talkoopohjaista.
Niinpä metsästys on paitsi kustannustehokas mutta myös muutoin järkevä tapa kannanhoidollisesti - ja kukapa niitä vieraslajejakaan poistaa, ellei metsästäjä, jolla on varusteet ja osaaminen. Siitä huolimatta, että metsästysasetuksen muutoksella metsästyskorttia esim.supikoiran poistoon ei enää tarvita. Osaamista tarvitaan aina.
Siksi varusteilla on väliä. Modernit aseet ja laitteet antavat metsästäjälle paremman mahdollisuuden osua tarkasti ensimmäisellä laukauksella, eivät ne eläimistä edelleenkään helppoja maaleja tee.
Ihmistä ja ihmisen näkökulmaa, joista talous nyt vaan väistämättä on yksi tärkeimmistä - ei voida poissulkea eläinoikeuden ja eläinten oikeuksien pohdinnasta. Sain viestini esseen osalta hyvin välitettyä. Palautteena oli kiitos virkistävästä näkökulmasta ja arvosana 5!
Swarovski on osa minun harjoittamaani eläinoikeutta. Se tekee työnsä erinomaisella kuvatarkkuudella ja säätömahdollisuuksilla - voin jopa ampua kokonaan ilman silmälaseja tai sitten piilolaseilla - säädöt riittävät helposti! Jos vaikka en muistakaan sammuttaa valopistettä, se sammuu automaattisesti kun asetan aseen kyljelleen tai jätän pystyyn asetelineeseen. Ja on taas valmiina, kun tartun aseeseen. Se toimii joka kerta juuri niinkuin olen sen kohdistanut, olen varmistanut kiikaritähtäimen kiinnityksen pienellä kynsilakkauksella (!), näen mahdollisen löystymisen ajoissa.
Taas on aika harjoitella liikkuvaa hirveä, ampumaradat ympäri Suomea odottavat ja taitaa jokainen fiksu seura myös edellyttää, että radallakin käydään ennenkuin kausi alkaa. Oma harjoittelukiintiöni on ajat sitten täynnä, mutta töitä vielä riittää!
To keep myself up-to-date on what is happening in the academic world of animal law, I enrolled to the University of Helsinki for a summer course. 5 credits studying animal welfare and animal rights. To qualify for the credits I had to write an essaye on what I have learned. I find it important for learning purposes, to not only state what had been said, but to also express my opinion and justify it with legal issues. So my view was that of a hunter, because the extreme animal rights movement argues there should be no more hobby hunting. So where would that leave us? At least here in Finland, we would have a whole lot more danger on the roads and browsing damage, if we did not manage our moose and deer populations. Heading towards the new season, we have an estimated 87.200 moose and more than 109.000 white-tailed deer, and about 216-240 wolves - by far not enough to keep the numbers of moose and deer under control. There is an increasing number of accidents involving in particular white-tailed deer. Typically no human injuries, but never-the-less scary and nasty thing to happen - and very often some/ a lot of damage to your car. If was not for us hobby hunters, who would control the populations with the same cost to society, I ask. We have bought our own gear, paid for the permits and get no refund for the work we put in - and it is hundreads of hours every year. We are also the ones who wake up in the middle of the night and go after a moose or a deer that run into the woods after colliding with a vehicle. Even if it would very convenient to just forget about the financial cost aspect, we cannot, nor should we. I think there is room for improvement in animal wellfare - animal production however faces tough competition within the EU, let alone outside, and there should be a lot of consideration for the feasibility of animal husbandry - and as consumers we should be more aware of the production circumstances our meat comes from. If you choose game, you cannot go wrong - and with game meat comes also improved safety on our roads. Which brings me to the hunting gear. Currently there is a huge sale in one of the big sports stores in Finland, and they have guns and other gear for cheap prices. You may be tempted, but what I have noticed, there is no such thing as cheap, realiable and multi-purpose, when it comes to technical hunting equipment. Sure you can down a bird or shoot a deer with a cheap gun and simple optics, but in the long run wouldn´t it be wiser to choose brands which produce their gear in the EU, promise and deliver long reliability and real value for your money? I know I have made the right choice in trusting Swarovski! What I have discovered recently is that I can also choose to shoot without my glasses or with contacts, and it adjusts easily. All I need to do, is to remember to squeeze the trigger (instead of just pulling) and to follow thru to make sure the barrel continues its movement after the shot. Easier said than done, but folks - the shooting ranges are open - so go, practise. I know I will! When it comes to animal rights, I hunt animals in the middle of the food chain, and none of them die of old age. If I´m the one to kill an animal, I want to do it with a single, clean shot - it will also leave the meat edible, so nothing will go to waste. Being ethical is also choosing the sustainable way! |
Monna´s Story (FI)