Uutiset - News

Elämää Hirvikeijona, osa II (also in English)

Lauantaina oli hirvijahti. Vasaa sai ampua, apuna pari hirvikoiraa. Näin hirven jo passiin mennessä ja oli hyvä tutina. Sitten alkoi haukkukin, eikä ollut edes kaukana passipaikaltani. Kohta siihen tuli todella hieno noin 10-piikkinen peurapukki, mutta hirvenvasaa oli lupa ampua, joten pukki sai jatkaa matkaansa. Hieno eläin, joka tapauksessa.

Haukussa ei ollut vasaa, joten kävimme siinä vaiheessa tulilla. Ihan parasta istahtaa hetkeksi alas, tuijottaa tulta, paistaa pakollinen makkara ja herjata hyväntuulisesti kanssametsästäjiä! Touhun yhteisöllisyys korostuu aamuisessa käskynjaossa, kun passipaikat arvotaan ja kun keskustellaan riistan liikkeistä ja koirien toiminnasta. En mitenkään saata ymmärtää, miten tietämätön voikaan olla hän, joka puhuu metsästyksestä "huvitappamisena" - se riistalaukaus on tässä olennainen, mutta silti vain pieni osa. Kyllä suurin osa keskittyy sosiaalisuuden, luonnontarkkailun ja tunnelmasta nauttimisen ympärille! 

Toisella yrityksellä oltiin lähellä luonnonsuojelualuetta, järven ja peltojen ympäröiminä. Suojelualueen rajat katsottiin vielä kartalta, ettei erehtymisen vaaraa ollut. Radioilla pidettiin yhteyttä koirien liikkeistä ja kohta haukku jo kuuluikin. Epäily oli, että koiran edessä oli sonni, ja sellainen tuli kaikessa rauhassa passiini - tuijotimme toisiamme noin 30 metrin etäisyydellä. Ihan kuin olisi tiennyt, että se oli tänään turvassa. Jatkoi kaikessa rauhassa matkaansa.

Hirvijahdista jäi siis pelkkiä muistoja. Mutta välineistä - ja ei, tämä ei ole maksettua - Erälopesta ostamani (€ 25) yksisarvinen, semmoinen noja, jonka saa peffansa alle ja sitten vaan tasapainottaa itsensä jalkojen varaan on tosi kätevä. Kunhan ei asfaltilla tai suonsilmäkkeessä yritä nojailla, niin toimii missä vaan ja kulkee kevyesti mukana. Ampumatuki minulla on passissa aina, sekin kulkee kevyesti mukana - ja kun ase ei ole kiinni missään voi valita tilanteen mukaan tuelta tai ilman.

Takaisin peurajahtiin.. Meillä oli kaksi mäyräkoiraa hommissa, toisella ikää 7 kk, mutta kaatoja jo 5! Toinen isäntänsä mukaan vähän liian vähällä metsällä, mutta kaiketi ihan pätevä otus sekin. Eikä kestänyt kauaa, niin alkoi ajo. Oli sovittu, että ammutaan vain ajoon ja minulla olikin oivallinen paikka kohti harvennettua metsää ja metsäautotien molemminpuolin. Ajo alkaa ja ääni kantaa hienosti, tiedän miltä suunnalta ajo lähestyy. Eipä aikaakaan ja passiin saapuu peura, mutta ei ole vasa - annetaan olla. Seuraavat menevät jo muualle ja sitten nuori koira ajelee väärään suuntaan - jälkiä on siksi paljon. Ajaessani tapaamispaikalle näin noin 30 peuraa ja kaurista, kanta on vahva ja sitä sietääkin harventaa.

Ajamme majan kautta seuraavaan - tosi kuumaan paikkaan. Minulle tarjoillaan ihan parasta, torni, josta esteetön näkymä peltoaukealle. Ja taas alkaa ajo ja peltoon tulee lauma, ei sopivaa. Mutta sitten tulee ja näen jo kaukaa, että vasoja on mukana ja ne tulevat minulle! Katson, odotan, katson ja taisin sitten vielä odottaa.. Nimittäin perään jäi! Vasa ponkaisi ilmaan, mutta kiihdytti täyteen laukkaan ilman naarmuakaan. Onneksi kaveri oli toisella pellolla ja paikkasi virheeni - vasa eräksi.

Mitäs tästä opimme? Oliko paikka liian vaikea? Teinkö vain teknisesti huonon suorituksen? Roponi laitan jälkimmäiselle - kyseessä ei ollut mikään pakolaukka, odotin vain aivan turhaan - ja toisaalta, miksen paikannut? No, ajattelin, että haavakkoa välttääkseni en ammu täyteen vauhtiin ja lauma meni aika tiiviisti - ja nytpähän ei ole huolta sitä, että metsässä olisi haavakko, jota yötä myöten jahdata. Minä en osunut - kaveripassista osuttiin. Hyvä näin. Jäipähän hampaan koloon.

Shoulda, Woulda, Coulda...

What a weekend! Moose hunt, but just sightings, and even a close encounter with a bull moose. We had some decent Norwegian Elk Hounds and in no time one of them had a moose in front of her. We were allowed to shoot a calf, only - so the first sucessful dog work was without result. I had plenty to admire as a big white tailed deer, maybe a 10 -pointer came very close. But moose hunting means moose hunting. We had a break by open fire - very typical, and the compulsory sausage had to be fried and eaten. Accomppanied by funny stories and ofcourse laughing at each other - all part of the deal, and something I enjoy a lot! 

Back to hunting. This time a young moose bull came to visit me - we stared at each other, he was standing about 30 meters away from me, again clearly knowing he was off limits! But what a handsome sight he was. All in all the hunt was not succesfull in terms of meat or trophies. But we´ll be back :)

Then today we were after white tailed deer, again looking to shoot a calf. Two dachshounds were working for us, and I must especially mention the 7-month old champion, he already had 5 kills!! Quite the monster! And the little dog did great! The first thing, he cleared a nightly trail and got the deer moving, unfortunately none of us guns had a chance to shoot. Then we went to a true hot spot, and I was served the hottest seat in the theater! And in no time things started to develop. The dogs brought deer parties, all I had to do was to choose a calf. And I did, had it in perfect sight, but for no good reason waited even a better chance, and then I fired, and ofcourse I was a bit too late, and I missed. Luckily the guy in the next shooting position covered my mistake and took the calf down. 

I tried to analyse the mistake, was it too difficult a shot for me, did I do something wrong? After all the training, it was not too difficult, can´t have been, really - but I hesitated that second too long - and missed. I need to stop thinking and just pull the damn trigger as soon as I have the animal in good sight! What a super weekend all-in-all! Cannot wait to go back for more experiences :) And the deer in the pic, was the one I took a shot at, but missed.