Uutiset - News

Liikkuva hirvi!

Minun mielestäni fiksuinta on tappaa riistaeläin silloin, kun se on kaikessa rauhassa, pahaa-aavistamattomana ruokailee tai vaan on. Edelleen ideaalia on, että se tipahtaa koko lailla niille sijoilleen. Joskus se vaan ei olekaan paikallaan, liikkeeseenkin pitää osata ampua hyvin. Osumalla on väliä, enkä minä ole mikään luonnonoikku, joka harjoittelematta osaa.

Tänään aloitin treenit liikkuvaan hirveen. Sen kummempia pohtimatta katsoin edellisen suorituksen, ensin paikallaan olevaan ja sitten liikkuvaan; oikealta vasemmalle ja takaisin. Ammutaan seisten, ilman tukea. Näin jälkikäteen analysoiden; nostolla on väliä, kun se ei ole vielä raskaalla (> 4 kg) kiväärillä vakioitunut, enkä tajunnut säätää Swarovskia pienemmälle suurennokselle, oli haastavaa saada koko elukkaa kuvaan --> säädä tähtäinkiikari ja harjoittele nostoja. Toinen asia; laukaisun ei pitäisi muuttua miksikään - eli edelleen se puristava laukaus. Unohdin senkin. Kolmas asia: piiput kulkee ja jatkaa liikettä laukauksen jälkeen. Eipä muuten jatkaneet. Laukaus on korkeuden puolesta hyvinkin paikallaan, mutta olen auttamatta perässä. Ihan niinkuin haulikollakin - liikettä, nainen, liikettä. On todella korkea aika tehdä ihan muuta, kuin ampua kasaa tuelta!!

Swarovskin ristikko on todella selkeä ja punapiste auttaa kummasti asiaa. Tuo edellä mainittu tähtäinkuva on riippuvainen nostosta - miten ase asettuu poskelle, aina samaan kohtaan, josta silmä tavoittaa kiikarilla kohteen ilman hermeettistä hakemista. Siinä on vielä tekemistä. Sitä onneksi voi kuivaharjoitella kotonakin. Mutta mikään ei korvaa kokonaan ampumista. Huomaan tulleeni sinuiksi rekyylin kanssa, en tullut enää edes ajatelleeksi - Jaki tuntuu toimivan moitteetta, ja ampuminen on varsin miellyttävää. Muutamat onnistumiset - pari kymppiäkin paikallaan olevaan ilman tukea - antaa uskoa, että täältä noustaan vielä. 39/100 ei muuten anna aihetta millekään fanfaarille, mutta se on alku.

Iso kiitos lehmänhermoisille ammunnan valvojille - me niin näemme taas!