Uuden opiskelua

06.05.2019

Eilen pääsin kokeilemaan Swarovskia ensimmäisen kerran. Se oli laserkohdistettu asesepän toimesta, mutta vähän tiesin jo odottaa, että säätää pitää, kun aseessa on myös äänenvaimennin. 

Aseessa on nyt myös poskipakka, joka parantaa aseen sopivuutta - kiikaritähtäin on myös entistä hitusen korkeammalla, joten korotuskin tuli tarpeeseen. Ensimmäinen oppi on, että kiikaritähtäimen ja silmän välinen etäisyys on oleellinen. Ja se taas on kiinni tukista ja kiikaritähtäimen asennuksesta. Asennus puolestaan vaatii jonkun, joka osaa ja tajuaa. "Valtuutettu jälleenmyyjä" - vastaa siitä, että kalliilla laitteella on mahdollisuus osoittaa kapasiteettinsa. Tein itse ja säästin -tyyppinen toiminta tulee monesti paljon kalliimmaksi. Kokemusta on. Nettiaikakaudella mikään ei ole muuttunut - osaaminen, osaaminen, osaaminen ratkaisee.

Haulikon kanssa se istuvuus on ihan yhtä tärkeää - perälläänhän se haulikkokin ampuu. Jostain syystä minulle on muodostunut se käsitys, että me olemme liian tyytyväisiä, jos etusormi yltää liipasimelle? Varsinkin meille naisille ollaan helposti vaan lyhentämässä tukkia ja unohdetaan, että se romuttaa sen aseen tasapainon - eikä se välttämättä alunalkaenkaan ole ollut paras mahdollinen. Trust me, been there, done that. 

Poskipakan kanssa on nyt helpompaa asetella päänsä tukkiin niin, että pää on edelleen suorassa, mutta näen kiikaritähtäimen läpi selkeästi. Meillä keski-ikäisillä silmä ei enää toimi yhtä letkeästi kuin aikaisemmin - huomaan, että kiikaritähtäintä ei kannata jäädä loputtomasti tuijottelemaan. Jos selkeä tähtäinkuva ei synny luontevasti, on fiksumpaa purkaa koko asento, miettiä tekemisensä uusiksi ja vasta sitten lähteä uuteen yritykseen. 

Pitäisi saada yhdistelmä nyt punnittua. Ilman extroja valmistaja ilmoittaa aseen painoksi noin 3 kg. Siihen päälle äänenvaimennin ja isohko kiikaritähtäin - lähelle 4 kiloa? Joka tapauksessa, siinä missä haulikossa 4 kg ratakäytössä on ihan ok, kiväärissä asia ei ole näin. Painoa on, ja tuen käyttäminen fiksua. 

Se kohdistaminen. Aluksi oltiin ylhäällä ja vasemmalla. Säädin, mutta en mitannut ja senteillä olisi saanut pelata - hölmö minä - niinpä päädyin liikaa oikealle, mutta sateessa ja tuulessa hommassa oli ehkä minulle liikaa liikkuvia osia. Olisin saanut hirvimerkin taas läpi, joten siihen riittävä. Rata-ammuntaan ja harjoitteluun ei vielä. Lasertarkastus osoitti, että piirun verran vielä oikealla ja ylhäällä - mutta opinpahan tässä samalla säätämään itselleni sopivaksi ja ymmärtämään parallaksisäädön ja säätönuppien toiminnan. Ja mittaamaan niitä senttejä, niin pääsen vähemmällä säätämisellä. Kirjaimellisesti :) 

Kivaariammuntaa.jpg

21.10.2019Elämää Hirvikeijona, osa I
13.10.2019Hunting Pheasants - Is It Ethical?
04.10.2019Lihaa lautaselle
29.09.2019Deer hunting
25.09.2019Shitty season continues..
07.09.2019Kiväärikoulussa
25.08.2019Not so brilliant season opening
12.08.2019Liikkuva hirvi! Osa III
07.08.2019Kaikki eläimet eivät kuulu Suomen luontoon!
31.07.2019Dear Facebook,

Siirry arkistoon »